Skip to Content

Ensi kertaa Afrikassa – kokemuksia harjoittelusta Djiboutissa

Inkeri oli harjoittelussa Djiboutissa, itäisessä Afrikassa, keväällä 2013. Harjoittelupaikkana oli alueellinen kehitysyhteistyöorganisaatio IGAD (Intergovernmental Authority on Development). Mielenkiintoinen ja erikoinen maa tarjosi monikulttuurisen ympäristön harjoittelulle.

Hallintoa ja arviointia

Sain olla mukana Suomen rahoittamassa projektissa, joka liittyi kapasiteetinvahvistamiseen ja henkilökunnalle järjestettäviin koulutuksiin. Opin paljon kehitysyhteistyöhankkeiden hallinnosta, monitoroinnista ja arvioinnista sekä henkilöstöhallinnosta. Työtehtäväni oli avustaa hankkeissa eri tavoin. Minulla oli myös konkreettinen oma tehtävä, orientaatiokäsikirjan laatiminen organisaatiolle.

Tutustuin työntekijöihin Djiboutista ja monesta eri naapurimaasta sekä sain nähdä läheltä ulkopuolisten konsulttien työtä.

Kuuma ja kuiva maa

Olin todella innostunut ensimmäisestä matkastani Afrikkaan. Djibouti on pieni, kuuma ja kuiva maa, josta moni ei ole kuullut. Asukkaista osa on yhä paimentolaisia, mutta maan samannimisessä pääkaupungissa on myös hyvin rikasta väestöä. Djiboutissa asuu paljon ulkomaalaisia ranskalaisista amerikkalaisiin, sillä maassa on sotilastukikohtia. Lisäksi Djiboutissa asuu paljon somaleja ja etiopialaisia.

Maassa on erikoisia nähtävyyksiä kuten suolajärviä, tulivuorimaaperää, mangrovemetsiä ja värikkäitä kaloja snorklaajille.

Pääkaupunki on turvallinen ja siellä on helppo liikkua, tosin pikkubussit ja jalankulkijat saattavat aiheuttaa vaaratilanteita liikenteessä. Ilmasto on erittäin kuuma, mutta siihen tottui. Onneksi menin paikalle jo tammikuussa, jolloin ilmasto oli miellyttävä. Ilmastointilaite on ehdoton työpaikalla ja kesällä myös kotona, ainakin öisin.

Ennen lähtöäni minua arvelutti apurahan riittävyys, sillä haastattelussa minulle selvisi, että Djibouti on yllättävän kallis maa. Varsinkin vuokrataso on korkea. Kuitenkin sain muilta vakuutteluja, että rahalla pärjää. Minua onnistikin asunnon kanssa, ja sain tuen riittämään. Minua ei huolettanut lähtö, sillä sain suomalaiselta ohjaajaltani ja muilta paljon tukea. Ehdin myös tavata ohjaajaani joulukuussa hänen lomaillessaan Suomessa.

Viisumi, oleskelulupa, vakuutus…

IGADista minulle lähetettiin sähköpostitse kutsu, jonka avulla ostin lentokentältä viisumin (n. 75 euroa) ensimmäiseksi kuukaudeksi. Ensimmäisen kuukauden aikana hain IGADin kautta oleskelulupaa, jonka sain harjoitteluni loppuajaksi.

Meno-paluulippu Djiboutiin maksoi n. 840 euroa. Sain IGADissa myös passin, jonka avulla sain matkustaa IGADin jäsenmaissa ilman viisumia, pääsinkin käymään Sudanissa ja Etiopiassa. Vertailin matkavakuutuksia, ja sain edullisimman tarjouksen Fennialta.

Asunto työkaverin kautta

Asuminen Djiboutissa järjestyy parhaiten tuttavilta kyselemällä. Minullekin löytyi huone kimppakämpästä kenialaisen kollegan kanssa. Hän matkusti työn vuoksi paljon, joten asuin suurimman osan ajasta yksin.

Asunto oli siisti ja turvallinen (meillä oli vartija) ja siivooja kävi kolme kertaa viikossa. Maksoin vuokraa 500 dollaria kuukaudessa, eikä minun tarvinnut maksaa sähköstä, joka on Djiboutissa todella kallista. Asuntoon ei kuulunut Internet-yhteyttä.

Kaupungissa oli helpointa matkustaa takseilla, halvinta oli käyttää pikkubusseja. Keskustassa pystyi liikkumaan hyvin myös kävellen.

Kieliä ja kulttuureja

Työpaikan työskentelykieli oli englanti, joka sujui minulta jo ennestään. Yritin oleskeluni aikana opiskella ranskan ja somalin kieltä, joiden perusfraaseja opin käyttämään kaupassa ja taksissa. Djiboutin pääuskonto on islam, joten siihen liittyvät tavat ja pukeutuminen tuli ottaa huomioon - joskin Djibouti on varsin suvaitsevainen maa. Työpaikalla myös muiden naapurimaiden kulttuurit tulivat tutuiksi. Lisäksi organisaation työkulttuurissa oli monenlaista opittavaa. Työaika oli 7.00−14.30 ilman taukoja.

Parasta kokemuksessani oli oppia tuntemaan monia eri Afrikan sarven alueen kulttuureja ja tutustua alueellisen kehitysyhteistyöjärjestön toimintaan. Olisin halunnut osata paremmin ranskaa, jotta olisin voinut tutustua paremmin paikalliseen väestöön. Englannin kieltä ei käytetä laajalti Djiboutissa.

Djibouti on hyvin erikoinen ja mielenkiintoinen ympäristö, jossa voi tavata ihmisiä laidasta laitaan. Vaikka maa on kallis lähinnä asumisen ja sähkön kannalta, siellä voi pärjätä pienelläkin budjetilla.

Inkeri

Päivitetty 06.11.2013   Tulosta
Back to top