Skip to Content

Vuosi Pietarin valmistavassa tiedekunnassa

Emilia opiskeli vuoden Pietarissa valmistavassa tiedekunnassa. Vuoden aikana kielitaito karttui ja kulttuuri tuli tutuksi. Syksyllä 2014 Emilia aloittikin oikeustieteen opinnot Pietarin valtionyliopistossa.

Näin jälkikäteen kulunutta vuotta muistellessa täytyy myöntää, että aika on mennyt erittäin nopeasti. Matkani Venäjälle alkoi oikeastaan jo syksyllä 2012, kun etsin tietoa erilaisista opiskelumahdollisuuksista, ja päädyin CIMOn nettisivuille lukemaan Venäjän valtion apurahapaikoista. Vielä tuolloin en tiennyt Venäjästä juuri mitään, mutta silti ajatus opiskelusta siellä kiinnosti. Seuraavana keväänä ryhdyin tuumasta toimeen, ja lähetin hakupaperit CIMOn kautta.

Elokuussa 2013 myönteisen vastauksen saatuani oli aika irtisanoutua työpaikasta, pakata matkalaukut ja ottaa suunta kohti itänaapuria.

Kielitaidottomana uuteen maahan

Saavuin Pietariin syyskuun puolessa välissä yhdessä toisen valmistavaan tiedekuntaan hyväksytyn suomalaisen kanssa. Muistan edelleen, kuinka katselin Allegro-junan ikkunasta ulos, ja mietin mihin oikein olin matkalla. Olin muuttamassa maahan, jonka kieltä en osannut ja jossa en ollut edes koskaan aiemmin käynyt. Pietarin päässä meitä oli vastassa jo vuotta aiemmin Venäjälle opiskelemaan lähtenyt suomalainen, jonka avulla pääsimme yliopistolle ja alkuun paperiasioiden järjestämisessä. Juoksimme toisen suomalaisen kanssa varmasti lähes viikon eri toimistoissa ympäri yliopistorakennusta viemässä papereita sekä hakemassa erilaisia allekirjoituksia ja leimoja. Ensimmäisellä viikolla meille tehtiin myös terveystarkastuksia asuntolassa asumista varten.

Itse opiskelun pääsin aloittamaan seuraavalla viikolla saapumisesta. Koska emme osanneet toisen suomalaisen kanssa yhtään venäjää etukäteen, meidät laitettiin alkeisryhmään. Venäjän ryhmässämme oli yhteensä noin kymmenen opiskelijaa muun muassa Kiinasta, Kolumbiasta ja Syyriasta. Tässä pienryhmässä opiskelimme ensin neljä viikkoa pelkästään venäjää, jonka jälkeen rinnalle tulivat aineopinnot suuremmissa ryhmissä. Opiskelimme humanistisessa ryhmässä, joten ensin meillä oli yhteiskuntaoppia, historiaa, maantiedettä ja matematiikkaa. Näistä maantiede ja historia jatkuivat keväällä, jolloin alkoi myös venäläisen kirjallisuuden kurssi.

Syksyllä opiskelu tuntui ajoittain erittäin vaikealta - olinhan aloittanut kielenopiskelun täysin nollasta. Ensin opettelin kyrilliset aakkoset, ja jo neljän viikon päästä piti kyetä keskustelemaan politiikasta ja historiasta venäjäksi. Vaikka aluksi opiskelu täysin uudella kielellä tuntuikin mahdottomalta, niin jo vuodenvaihteen jälkeen kielitaito oli karttunut sen verran, ettei opiskelu enää stressannut niin paljon. Huomasin myös, että kevättä kohden opettajien kova kuri lieveni ja poissaoloja katsottiin sormienvälistä.

Elämää asuntolassa

Saapuessani Venäjälle muutin yliopiston omaan asuntolaan. Ensimmäisen kuukauden asuin samassa huoneessa venäläisten tyttöjen kanssa.

Yhteiselo ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, sillä he olivat kovia juhlimaan päivin ja öin, ja minä puolestani tarvitsin hyvät yöunet pärjätäkseni koulussa ja uudessa ympäristössä. Uusi asuntolahuone järjestyi nopeasti, ja muutinkin samaan huoneeseen kahden venäjän-ryhmässäni opiskelleen syyrialaistytön kanssa. Vessan ja kylpyhuoneen jaoimme viereisen huoneen kiinalaisen ja kazakstanilaisen kanssa. Keittiöt sijaitsivat asuntolan jokaisen kerroksen käytävällä, ja niistä muodostui hyvä paikka tutustua ihmisiin. Lähes aina ruokaa laittaessani joku tuli juttelemaan ja tarjosi maistiaisia omista ruuistaan. Vuoden aikana sain ystäviä niin Etelä-Amerikasta, Aasiasta kuin Afrikastakin. Itse eurooppalaisena olin oikeastaan harvinaisuus, ja monet luulivatkin minua aluksi venäläiseksi.

Omaan rauhaan

Uuden vuoden jälkeen Suomesta palattuani asuntola ja oman tilan puuttuminen alkoivat jossain määrin ahdistaa. Samoihin aikoihin olin myös varma päätöksestäni jäädä opiskelemaan Venäjälle valmistavan vuoden jälkeen. Niinpä aloitin oman asunnon etsimisen. Homma ei todellakaan ole Venäjällä yhtä yksinkertaista kuin vaikkapa Suomessa. Löytääkseni asunnon tarvitsin agentin, eli asunnonvälittäjän, joka etsi minulle asuntoja välittäjille tarkoitetusta tietokannasta, ja sopi sitten näyttöjä hyvältä kuulostaviin kohteisiin. Kävin katsomassa muutamaa asuntoa ennen kuin löysin sopivan. Agentin käyttäminen asuntoa vuokrattaessa on siitä hyvä, että silloin mukana on kolmas osapuoli vuokranantajan ja vuokraajan lisäksi, ja näin huijatuksi tulemisen riski on pienempi. Ainoa miinuspuoli lienee se, että agentti veloittaa välityspalkkiona yhden kuukauden vuokran.

Siirtyminen yliopiston asuntolasta omaan asuntoon muutti elämää monella tavalla. Ensinnäkin sain kaipaamaani rauhaa ja yksityisyyttä, mutta lisäksi tutustuin Pietariin kaupunkina aivan uudella tavalla. Asuntolassa asuessa tuli harvoin lähdettyä lähikauppaa ja kuntosalia pidemmälle, kun taas oma asunto keskusta-alueella toi kaikki mielenkiintoiset paikat ja tapahtumat aivan käden ulottuville. Tuntuukin, että opin hahmottamaan kaupungin ja liikkumaan keskustassa kunnolla vasta muutettuani sinne.

Loppukokeiden aika

Muuton jälkeinen aika kului nopeasti, ja pian koittikin kesäkuu ja loppukokeiden aika. Esimakua olin saanut jo ennen joulua, jolloin järjestettiin kokeet syksyn aikana opiskelluista aineista. Myös keväällä meillä oli samanlaiset, monesti suulliset, kokeet eri aineista. Lisäksi kesäkuussa minun piti suorittaa tulevan opinahjoni, Pietarin valtionyliopiston, vaatima venäjän kielen sertifikaatti. Stressasin sertifikaatin suorittamista paljon, sillä se oli laaja ja sisälsi niin monivalintatehtäviä, luetun- ja kuullunymmärtämistä kuin suullisiakin tehtäviä. Loppupeleissä sertifikaatin suorittaminen ei osoittautunutkaan niin vaikeaksi kuin olin kuvitellut, ja juhannuksen jälkeen pääsin matkustamaan Suomeen ansaitulle kesälomalle.

Kaiken kaikkiaan valmistava vuosi oli minulle erittäin antoisa: opin uuden kielen, tutustuin toisenlaiseen kulttuuriin ja sain sellaisia ystäviä, joihin en Suomessa asuessani olisi varmasti koskaan tutustunut. Se, että uskalsin poistua omalta mukavuusalueeltani ja lähteä vieraaseen maahan, on varmasti ollut tähänastisen elämäni paras päätös.

Emilia

Pietarin polyteknillisen yliopiston alainen Kansainvälisten koulutusohjelmien instituutti IMOP: University foundation programme for International students

Lue Suuntana Venäjä -opas!

Päivitetty 09.04.2015   Tulosta
Back to top