Skip to Content

Vapaaehtoistyötä Indonesiassa

Miina oli kesällä 2013 viisi viikkoa vapaaehtoistöissä Indonesiassa Jaavan saarella. Kuukauden mittaisen projektin aikana hän pääsi tekemään monipuolisesti erilaisia töitä. Indonesian yhteisöllisyys ja henkeäsalpaavat maisemat yllättivät Miinan positiivisesti.

Katu IndonesiassaTyöskentelin kesällä 2013 vapaaehtoisena viisi viikkoa kestäneessä projektissa Jaavan saarella Indonesiassa. Halusin saada kokemusta kehitysyhteistyöstä ja päästä samalla tutustumaan uuteen kulttuuriin. AIESECin kautta tarjoutui mahdollisuus lähteä kokeilemaan siipiään Euroopan ulkopuolelle. Tiesin heti haluavani Aasiaan ja etenkin Kaakkois-Aasiaan päästäkseni tutustumaan itselleni mahdollisimman vieraaseen kulttuuriin. Hakuprosessi oli helppo: ensin minut haastateltiin Jyväskylän AIESECin toimesta, jonka jälkeen sain mahdollisuuden etsiä itseäni kiinnostavia projekteja AIESECin kansainvälisestä tietokannasta. Monet tutut olivat kehuneet Indonesiaa matkakohteena, joten lähetin hakemuksen Indonesiassa järjestettyyn projektiin. Muutaman sähköpostin ja Skype-haastattelun jälkeen minut hyväksyttiin mukaan projektiin.

Isäntäperheen vieraanvaraisuus helpotti sopeutumista

Matka ensimmäiseen määränpäähäni, Itä-Jaavalla sijaitsevaan kaupunkiin Malangiin kesti yhteensä puolitoista vuorokautta. Malang on Itä-Jaavan toiseksi suurin kaupunki ja tunnettu myös ”Itä-Jaavan Pariisina”. Sen lähistöllä sijaitsee muun muassa Bromo-tulivuori, jonka päältä pääsin matkani aikana ihailemaan upeaa aamuöistä auringonnousua. Fiilis koneesta laskeutuessa oli rättiväsynyt, jännittynyt, ikävöivä ja epätietoinen. Olo helpottui kuitenkin, kun vastassa olivat aina yhtä avuliaat paikalliset AIESECiläiset sekä paikallinen isäntäperheeni, joka otti minut vastaan kuin kauan kaivatun perheenjäsenen. He pitivät minua kuin kukkaa kämmenellä ja olivat yltiöpäisen ihania ja ystävällisiä. Vietin puolitoista viikkoa perheessäni Malangissa ennen varsinaisen projektin alkamista pienessä kylässä tunnin matkan päässä Malangista.

Indonesia on maailman neljänneksi väkirikkain maa ja maailman suurin muslimienemmistöinen valtio. Hakuprosessin aikana selvisi, että projekti osui juuri Ramadanin-kuukauden ajalle. Ramadan on muslimeille vuoden suurin tapahtuma ja sen päättyminen on verrattavissa kristittyjen jouluun. Meiltä ei-muslimeilta ei kuitenkaan odotettu paastoamista paikallisten tapaan. Minusta oli äärimmäisen kiehtovaa seurata muslimien elämää ja Ramadaniin liittyviä traditioita ja siihen liittyvää hartautta. Joka ilta oli juhlan hetki, kun auringon laskettua puoli kuuden aikaan illallistimme yhdessä koko porukalla.

Kotimme kylässä oli pieni vaaleanpunainen talo, jossa keittiö muistutti navetan takahuonetta, kylpyhuone oli allas kylmää vettä ja wc paikalliseen tapaan reikä lattiassa. Meitä nukkui parhaimmillaan 26 tyttöä samalla lattialla siskonpetissä. Talomme emäntä järjesti ruokahuollon ja loihti päivittäin kylän naisten kanssa maukkaita indonesialaisia ruokia nälkäisille nuorille.

Kehitysprojekti opiskelijoiden kanssa

Indonesiassa yliopisto-opiskelijoiden päättötyö ennen valmistumista on suunnitella ja toteuttaa poikkitieteellisessä porukassa projekti, jossa tarkoituksena on auttaa lähialueen kyliä kehittymään. Paikallinen AIESEC toimi ikään kuin välikätenä ja järjesti meidät mukaan Malangin yliopiston projektiin. Projektin tarkoituksena oli kehittää kylän toimintaa ja olosuhteita sekä jakaa paikallisille tietoa esimerkiksi terveydenhuoltoon ja ympäristöön liittyvistä kysymyksistä. Kuukauden projektin aikana muun muassa opetimme englantia paikallisille lapsille, teimme terveystarkastuksia kyläläisille, annoimme neuvontaa odottaville äideille, pystytimme katukyltit ja pesimme lattiasta kattoon pari moskeijaa.Kylttejä

Joiltain osin projekti oli pettymys. Organisointi, viestintä ja käytännön toteutus takkuilivat ajoittain pahastikin. Oli myös päiviä, jolloin emme tehneet mitään projektiin liittyvää. Lisäksi indonesialaiset nuoret, joiden kanssa projektia teimme, eivät osanneet juuri lainkaan englantia, mikä vaikeutti osaltaan yhteistyötä. Parasta projektissa olivat kylän lapset, jotka olivat innokkaina ja uteliaina mukana toiminnassamme ja jotka opettelivat ahnaasti englantia avustuksellamme. Yllätyin kuitenkin siltä, miten välinpitämättömästi kylän johto ja asukkaat suhtautuivat tarjolla oleviin kehitysmahdollisuuksiin esimerkiksi ympäristöasioiden suhteen. Se oli ehkä eniten motivaatiota syövä tekijä projektissamme.

Yhteisöllinen Indonesia

Puiden maalausKaikesta huolimatta kokemus oli ikimuistoinen ja opettavainen. Mieleenpainuvinta oli ihana isäntäperheeni, jonka vieraanvaraisuus ja ystävällisyys tekivät suuren vaikutuksen. Oli avartavaa kokea indonesialaisen kulttuurin kollektiivisuus; kaikki tehtiin yhdessä toisia auttaen, aina hymy huulilla. Projekti kehitti myös joustavuutta ja sopeutumiskykyä. Oli luovuttava länsimaisen ihmisen itsekeskeisyydestä ja opeteltava jakamista ja kärsivällisyyttä, mihin meidän kulttuurimme ei juuri kasvata.

Matkani jatkui projektin jälkeen vielä kolme viikkoa lomaillen Lombokissa ja pienillä paratiisisaarilla Gileillä. Teimme viiden päivän laivaretken läpi pienten saarten aina Floreksen saarelle asti. Matkalla näimme henkeäsalpaavia maisemia, upeita koralliriuttoja ja Komodon varaanit, jotka ovat maailman suurimpia ja vaarallisimpia liskoja. Edes yksi elinikä ei riitä niin rikkaan ja monimuotoisen saarivaltion tutkimiseen. Voin suositella täysin sydämin Indonesiaa matkakohteena.

Miina

Lue lisää vapaaehtoistyöstä Maailmalle.netistä!

Päivitetty 06.08.2014   Tulosta
Back to top