Skip to Content

Vapaaehtoista vanhustyötä Espanjassa

Olen Ksenia ja olen 19 vuotta. Huhtikuussa 2006 palasin Espanjasta, missä olin vapaaehtoisena 9 kuukautta.

Olin kylässä nimeltä Carrión de los condes (2500 asukasta) Castilla y Leónin alueella, Madridista kolme tuntia pohjoiseen. Projektini oli vanhusten päiväkeskuksessa, jonne tuli 12 vanhusta joka päivä viettämään aikaa. Espanjassa vanhukset asuvat usein lastensa kanssa, eli paikka toimi "päiväkodin" tapaisena, koska vanhukset eivät olisi pärjänneet yksin kotona.

Palkitsevaa työtä

Työpäiväni oli kuusi tuntia, ja aluksi oli tietysti sopeutumisvaikeuksia. Varsinaisia työtehtäviä oli vähän. Kaikki riippui enemmänkin omasta aktiivisuudestani ja mitä halusin heidän kanssaan tehdä. Pidin tärkeänä kävelyttää vanhuksia, koska muuten he eivät meinanneet nousta tuoliltaan. Autoin myös ruoan annostelussa; yhtä rouvaa autoin syömään.

Itse asiassa ennen lähtöä Espanjaan kammoksuin, että mihin olen oikein menossa, mutta vähitellen aloin viihtyä töissä erinomaisesti. Ihmisläheinen työ antoi niin paljon, ja he opettivat minulle varmasti paljon enemmän kuin minä annoin heille. Monet vanhukset olivat todella dementoituneita ja kolmella oli Alzheimerin tauti. Heidän kanssaan en oikein pystynyt pitämään keskustelua yllä, mutta hymykin auttoi, ja poskisuukot saivat heidät iloiselle mielelle.

Uusia ystäviä, uusia maisemia

Kanssani työskenteli kaksi muuta vakituista työntekijää; he perehdyttivät minut tehtäviini ja kiinnyin myös heihin. Olimme aika pieni yhteisö loppujen lopuksi, ja lähtiessä oli tietysti vaikeaa jättää heidät.

Asuntoni oli kätevästi työpaikkani yläpuolella. Asuin kahden muun vapaaehtoisen kanssa, jotka työskentelivät kylän vanhainkodissa (eri paikka kuin minulla). Tulimme hyvin juttuun ja monet viikonloput matkustelimme yhdessä ympäri Espanjaa. Kannattaa käyttää hyväkseen se mahdollisuus, että voi matkustella. Me kävimme joka kuukausi jossain kaupungissa - Espanjassa on tietysti aivan mielettömästi nähtävää. Niin, ja vapaapäiviä saa kaksi kuukaudessa!

Kavereita sain helposti, koska kylämme vapaaehtoisilla on aina ollut sama kaveriporukka ja jokainen uusi vapaaehtoinen tietysti tulee porukkaan automaattisesti mukaan. Kavereiden kanssa teimme yhteisiä illallisia, kävimme baareissa ja joskus leffassa läheisessä kaupungissa (kylässämme ei ollut elokuvateatteria).

Suosittelen EVS-ohjelmaa lämpimästi kaikille ja myös omaa projektiani, jos sellainen sattuu kiinnostamaan! Tietysti projektini aikana oli alamäkiäkin, mutta loppujen lopuksi näen kaiken hyödyllisenä. Espanjassa meillä oli kaksi vapaaehtoisten kurssia, joissa tutustui muihin vapaaehtoisiin. Heidän luonaan voi sitten käydä (tosi hyvä juttu!) joko Espanjassa tai sitten heidän kotimaassaan myöhemmin. Itse olin Belgiassa kyläilemässä ja kohta lähden Viroon.

Tätä tarinaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta se täytyy kokea itse. Kaikki matkaan vaan!

Ksenia

Päivitetty 10.07.2012   Tulosta
Back to top