Skip to Content

Vapaaehtoisena saksalaisessa koulussa

Jarmo työskentelee "jokapaikanhöylänä" saksalaisessa koulussa ja toimii samalla Suomen lähettiläänä oppilaiden keskuudessa.

Morjes täältä Pohjois-Saksasta, Rhauderfehnin maalaiskylästä!

Nuoren pielaveteläisen kaverin elämä muuttui viime syyskuussa, kun tutut kuviot Suomessa vaihtuivat työntäyteiseen ja mielenkiintoiseen kymmenen kuukauden vapaaehtoisprojektiin Saksassa, josta tätä juttuani näpytellessäni jäljellä on noin puolitoista viikkoa. Paikkakunta, jossa olen, on Rhauderfehn Pohjois-Saksassa, lähellä Hollannin rajaa.

Työpaikkani täällä on Gymnasium Rhauderfehn, joka on noin 700 avoimen ja energisen koululaisen koulu. Meidän koulussamme on noin 38 täyspäiväistä opettajaa ja lisäksi kourallinen vaihtuvia harjoittelijoita, jotka tulevat niin Saksasta kuin ulkomailtakin.

Toimenkuvani Gymnasiumilla on oikeaa jokapaikanhöylän hommaa. Toimenkuvani ulottuu mm. tuntien valvomisesta luokkaretkillä avustamiseen, workshoppien vetämiseen (pidin workshopin mm. Suomen kulttuurista) ja yleisenä "teknisenä tukikeskuksena" olemiseen. Projektini pääidea on kuitenkin antaa saksalaisille nuorille mahdollisuus harjoittaa kanssani englannin kielen taitojaan ja antaa kokemuksia kansainvälisyydestä.

Saapuminen Rhauderfehniin

Suuntasin tänne Kuopion lentokentältä, perheen ja tyttöystävän viemänä, 3. syyskuuta 2007. En tule ikinä unohtamaan sitä tunnetta, kun kone lähti nousukiitoon Savonmaalta kohti Helsinki-Vantaata. Silloin tajusin että nyt sitä mennään eikä meinata! Saavuttuani Kölniin Helsingistä, ja samottuani läpi osan Länsi-Saksan rautatierataverkostosta saavuin illalla puolen kymmenen aikaan juna-asemalle. Siellä tutorini olikin jo toivottamassa: ”Willkommen in Deutschland, Jarmo!”

Ensimmäiset viikot täällä menivät tutustuessa kouluun, koulun toimintaan ja koululaisiin. Jo heti ensimmäisistä päivistä lähtien oppilaat olivat kiinnostuneita siitä, että mikä kaveri se tämä oikein on, joka tulee kaukaa pohjoisesta, puhuu vain englantia, osaa sanoa saksaksi vain "Ich bin Jarmo, ich komme aus Finnland" ja "Ich bin ein verrückter Finne".

Työni kautta olen päässyt tutustumaan moniin mielenkiintoisiin paikkoihin ja saanut paljon kokemuksia. Täällä oloni aikana olen päässyt tutustumaan mm. Bonniin, Kölniin, Berliniin ja puukenkämaan pääkaupunkiin Amsterdamiin. Ja näillä reissuilla työkokemukset ovat olleet todella erilaisia, joskus olen jopa joutunut jättäytymään junan kyydistä, jotta toinen puoli ryhmästä pystyisi käyttämään samaa ryhmälippua.

Kielitaito karttuu arjessa

EVS-ohjelmaan kuuluu useita vapaaehtoisten tapaamisia, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Saapuvien vapaaehtoisten tapaaminen oli syyskuun lopussa Walberbergissä. Kyseinen tapaaminen oli itselleni todellinen testi, koska koulutuskieli oli saksa. Kyllä siellä iltaisin kielipäänsäryn kanssa painiessani ajattelin, etteivät lukion saksan kurssit olisi olleet pahasta.

Tämä kieliasia on välillä aiheuttanut suhteellisen suuren määrän päänvaivaa. Valmistuessani lukiosta (kevät 2007) ja sen jälkeen syksyllä tänne suunnattuani en ollut lukenut yhtään sivua saksan kielen oppikirjoja ja vasta viime helmikuussa alkoi saksan alkeiskurssini paikallisessa kansalaisopistossa. Näin yhdeksän ja puolen kuukauden "learning by doing" -tyyppisen kielenoppimisjakson jälkeen olen tyytyväinen nykyiseen saksan kielen taitooni. Nykyisellä kielitaidollani pärjään hyvin arkielämässä ja ihmisten kanssa jutellessa. Muistanpa kerrankin ruotineeni erään mummelin kanssa bussia odotellessa erään nuoren parin elämää, kun heillä näytti hieman olevan "ryppyjä rakkaudessa".

Täällä ollessani olen tajunnut kuinka kaukana suomen kieli on kaikista muista kielistä, mutta tämä on lisännyt entisestään oppilaiden halua oppia suomea. Nyt keväällä järjestetyllä luokkaretkellä eräs kahdeksannen luokan pojista halusi oppia pienen ”mitä kuuluu?” – tyyppisen, muutaman lauseen keskustelun. Noh, minähän opetin hänelle sen, ja tänä päivänä hän ja hänen kolme kaveriaan osaavat keskustella hieman suomeksi. Ja siitäkös he ovat ylpeitä!

Vapaaehtoisaika on antanut uusia näkökulmia

Viimeaikoina aamuisin töihin polkiessani olen ajatellut hieman kaihoisasti, että yksi aamu taas vähemmän. Itselleni vapaaehtoisaikani on antanut todella paljon hyviä muistoja, kokemuksia, ystäviä ja uutta näkökulmaa myös omaan kulttuuriini.

Kun ihminen näkee samat asiat tehtävän toisella tavalla kuin omassa kulttuurissaan, niin pakostakin tajuaa, että asioiden tekemiseen ei ole vain yhtä tapaa vaan useita, joista kaikki ovat yhtä oikeita.

Kannustaisin toden teolla nuoria lähtemään ulkomaille ja elämään vieraassa kulttuurissa, jos siihen on mahdollisuus. Vieraassa kulttuurissa eläminen antaa nimittäin paljon uusia kokemuksia; avartaa maailmankuvaa ja kasvattaa ihmistä henkisesti. Ja pääsenhän sieltä maailmalta aina takaisinkin äidin makaronilaatikon ääreen. Tänä päivänä ei tarvitse enää pelätä maailmanlaidalta putoamistakaan, vaikka kuinka kauas menisi, niin kuin muutama vuosisata sitten eräät oman maailmansa avartajat pelkäsivät.

Jarmo Vilander

Päivitetty 18.07.2012   Tulosta
Back to top