Skip to Content

Unohtumaton vuosi Pietarin yliopiston valmistavassa tiedekunnassa

Tanja lähti rohkeasti Venäjälle heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen syksyllä 2010. Arjessa ja opiskelussa tuli vastaan monia haasteita, mutta Tanja on iloinen saamastaan mahdollisuudesta.

Vuosi Pietarin yliopiston valmistavassa tiedekunnassa on ohi. Aika meni todella nopeasti ihan alusta lähtien, mukaan mahtui vaikeita ja rankkojakin hetkiä, koti-ikävä iski toisinaan, mutta kaiken kaikkiaan kokemuksena mielenkiintoinen ja hyvin opettavainen vuosi. Venäjän kielen lisäksi tuli opittua paljon maan tavoista ja monista muista eri kulttuureista, kielistä ja perinteistä.

Ennen varsinaisten opintojen aloittamista juostiin yliopistolla huoneesta toiseen keräilemässä leimoja ja allekirjoituksia papereihin. Siihen on Venäjällä aina varattava aikaa tarpeeksi. Työntekijät olivat hyvin ystävällisiä ja toistivat samat asiat niin monta kertaa, että varmasti menee päähän. Jo heti tullessamme meidät myös asutettiin opiskelija-asuntolaamme, joka sijaitsee varsinaisen yliopistorakennuksen vieressä. Asuntolassa asuu monia satoja opiskelijoita, pääosin Aasiasta ja Afrikasta. Meitä eurooppalaisia oli viime vuonna vain muutama, ehkä 5. Oli shokki nähdä hurjan korkea vanhahko rakennus, jakaa huone kahden muun kanssa, käyttää yhteisiä vessoja ja kylpyhuoneita, sekä käytävien päässä sijaitsevia keittiöitä. Kaikki oli uutta ja tuntui hankalalta, mutta ei siihen tottumiseen ja kaiken oppimiseen kuitenkaan sitten kauaa mennyt.

Aloitus kieliopinnoilla

Opinnot aloitettiin pienissä ryhmissä ja pari ensimmäistä kuukautta opiskeltiin vain venäjän kieltä. Aloitettiin ihan nollasta, aakkosista, ääntämisestä, lukemisesta, kirjoittamisesta. Tahti koveni, mukaan tuli sanaston opettelua, pienten esitelmien pitoa, tekstien ulkoa opettelua. Pientä vaivaa nähtyään ei ollut vaikeuksia pärjätä. Ja on tärkeää käydä tunneilla, sekin auttaa jo tosi pitkälle opinnoissa mukana pysymisessä. Ennen vuodenvaihdetta olivat ensimmäiset kokeet, joiden jälkeen päästiin viettämään 10 päivän lomaa.

Myöhemmin opiskelijan tulevasta alasta riippuen oppilaat jakaantuivat eri ryhmiin. Toisilla tulivat kuvioon mukaan matikka ja fysiikka, toisilla taas kirjallisuus ja maantieto. Itse olin humanitäärisessä ryhmässä eli luimme venäjän kielen lisäksi Venäjän kirjallisuutta ja maantietoa. Kirjallisuuden tunneilta sai paljon yleissivistävää tietoa, maantiedossa taas käytiin läpi asioita, jotka olivat tuttuja jo yläasteajoilta. Mutta se, että kaikki on venäjän kielellä, antaa siihen oman haasteensa. Opettajat olivat ihania ja antoivat monia tärkeitä neuvoja niin opiskelujen kuin elämänkin varalle.

Koululla opiskelun ohessa järjestettiin muutamia konsertteja ja tapahtumia, joissa opiskelijat itse esiintyivät ja vaikkapa esittivät laulun omalla kielellään tai tanssivat kansantanssin. Nämä tilaisuudet olivat hyvin järjestettyjä, jäivät mieleen ja niistäkin oppi paljon uusia asioita Minä aloitin opinnot Pietarissa vasta lokakuun puolivälissä, joten meidän ryhmämme opiskeli heinäkuun loppuun saakka. Ennen lomalle pääsyä oli näistä kolmesta aineesta kokeet, joihin kuului niin suullisia kuin kirjallisiakin osioita.

Arkea ja juhlaa

Asuntolassa tutustui eri kansallisuuksiin, kulttuureihin ja tapoihin. Opiskelijat olivat lähtöisin kaikki niin erilaisista ympäristöistä ja olosuhteista, mutta silti täällä kaikki olivat samassa tilanteessa, vieraassa maassa opiskelemassa vieraalla kielellä. Se lohduttaa, ettei ole yksin siinä tilanteessa, jos välillä tuntuu rankalta. Ihmisiin tutustuu helposti ja voi saada hyviäkin kavereita, jos vain tarttuu tilaisuuteen. Tutuiksi tulivat kiinalaisten kokkitaidot, arabien vesipiiput ja venäläisten into juoda teetä. Tietysti välillä sattui konflikteja kulttuurien törmäystilanteissa, mutta pääosin asuntolassa elettiin rauhallista yhteiseloa. Ja viimeistään tämän kokemuksen myötä oppi itsekin jotain kokkaamaan, pesemään pyykkiä käsin (tosin yliopistorakennuksessa on maksulliset pesukoneet, mutta ei aina jaksanut sinne raahata vaatteita), kärsivällisyyttä ja kompromissien tekoa.

Vuoden aikana ehti myös nähdä hyvin Venäjän arkea ja juhlaa. Aluksi oli vaikeaa sopeutua siihen, että täällä asiat ei toimi niin kuin Suomessa. Jos jostain sanotaan, että joku asia on valmis 3 päivän päästä tai että sieltä soitellaan takaisin, niin se ei välttämättä pidä ollenkaan paikkansa. Jos ovessa on lappu, että kello 14 loppuu lounastauko, vielä kello 14.30 ovi saattaa olla lukossa. Tai jos ovi onkin auki ja avaat sen, huoneen sisällä istuvat tädit teekuppien äärellä käskevät vihaisesti sulkea oven. Joten pitää olla kärsivällinen. Joka paikkaan saa jonottaa, ja on turha odottaa mitään jonotusvuoroja. Täytyy vain pitää pintansa ja paikkansa jonossa. Liikenteessä pitää olla varovainen, kun ei ikinä tiedä pysähtyykö auto vai ei, punaisista valoista huolimatta! Metrolla oli kätevä liikkua, paitsi ruuhka-aikoihin. Silloin pitää myös pitää lompakosta kiinni, aika usein kuulee kun ulkomaalaisilta opiskelijoita viedään rahaa laukusta, jos ei ole tarpeeksi huolellinen.

Juhlista nähtiin esim. uusi vuosi ja Voitonpäivä. Uusi vuosi oli samantapainen kuin Suomessa, ehkä ihmiset odottavat sitä Venäjällä vielä enemmän. Voitonpäivä oli iso juhla sekin, keskusta oli ihan täynnä ihmisiä. Talvipalatsin pihalla oli suuri paraati panssarivaunuineen ja sotilasmiehineen, josta se sitten lähti liikkeelle. Illalla oli riehakas tunnelma kaupungissa, metroihin joutui jonottamaan kauan.

Pietarilla on rikas kulttuurielämä. Täällä on satoja museoita, teattereita ja konserttisaleja. Luokkaretkillä tuli käytyä lukuisissa eri museoissa, mm. Venäjän taiteen museossa, Eremitaasissa ja Venäjän ensimmäisessä museossa Kunstkamerassa, jossa todellakin kannattaa käydä! On myös paljon museoita, joissa voi tutustua suurten venäläisten kirjailijoiden elämään, mm. Dostojevski-museo. Luokkaretkillä käytiin sitten myös esimerkiksi Peterhofissa, jossa sijaitsee Pietari Suuren Kesäpalatsi, jota ympäröi upeat suihkulähteet ja puistot. Tämän retken jälkeen mentiinkin sitten kiinalaisten luokkakavereiden toiveesta koko porukalla syömään kiinalaiseen ravintolaan! Ruokapaikkoja on tässä kaupungissa kyllä ihan joka makuun. Yliopistonkin ruokalasta saa tosi hyvää ruokaa, vaikkapa venäläisiä blinejä, kaalipiirakoita tai borssikeittoa tosi edullisella hinnalla!

Olen iloinen siitä, että sain tämän mahdollisuuden tulla opiskelemaan Pietariin ja käytin sen. Oli aikoja, kun olin aivan varma, etten halua enää jäädä hetkeksikään tänne, tai tuli niin kova koti-ikävä ja kaikki tuntui pahalta. Mutta oli myös aikoja, jolloin en mistään hinnasta olisi halunnut lähteä pois. Vaikka Pietari on niin lähellä Suomea, on elämä loppujen lopuksi jonkin verran erilaista täällä. Mutta ne erot eivät tule heti ilmi, ne pitää itse tulla kokemaan ja löytämään. Ja löytöretkeily onkin täällä hienointa; et ikinä tiedä, mitä jonkun nurkan takaa löytyy! Kaupunki on täynnä mahdollisuuksia.

Tanja

(Tanja jatkoi opintojaan Pietarin valtionyliopistossa valmistavan vuoden jälkeen.)

Tutustu Venäjän tarjoamiin mahdollisuuksiin CIMOn Suuntana Venäjä -oppaan avulla!

Päivitetty 10.07.2012   Tulosta
Back to top