Skip to Content

Tutkinto-opiskelijana Islannin yliopistossa Reykjavikissa

Laura opiskeli tutkinnon Islannissa. Harvinaisen kielen taidosta on ollut hyötyä myöhemmin työelämässä.

Vuonna 2002 mietin mahdollisuuksiani ja mielihalujani maailmalle lähdön suhteen: minne lähteä, mitä tehdä ja miten tämä kaikki vaikuttaisi koko elämääni. Tuossa vaiheessa takanani oli lyhyitä pyrähdyksiä työnteon ja opiskelun merkeissä Ruotsiin, Islantiin, naapuriin Ahvenanmaalle ja Irlantiin.

Päätös Reykjavikiin lähdöstä oli lopulta helppo. Muualla olo tuntui kotoisalta, eikä minulla ollut selviä säveliä tulevan ammatin suhteen eikä sellaisia siteitä Suomeen, jotka olisivat vaatineet jokapäiväistä läsnäoloa.

Muutto

Olin aiemmin ollut Reykjavikin lähikaupungissa au pairina, mikä helpotti asunnon metsästystä. Sainkin majailla ensimmäiset viikot puolityhjässä entisen au pair -perheeni vanhassa asunnossa. Suoraan tutkintoa opiskelemaan lähteville ei kukaan järjestä asuntoa tai kännykkäliittymää kuten vaihto-opiskelijoille. Tällaiset asiat onkin hoidettava itse. Oman kokemukseni mukaan apua saa aina; vaikkapa tiedekunnan kanslian työntekijän ystävältä, kukkakauppiaalta, jolla on sopivasti huone vapaana! Jos ei ole kesäaikaan liikenteessä, kannattaa kysellä asuinsijaa myös erilaisista majataloista; ne vuokraavat huoneita opiskelijoille kohtuuhintaan. Yliopiston asuntolaankaan ei loppujen lopuksi ollut pitkä jonotusaika.

Suuriin kulttuurishokkeihin ei läntisissä lähimaissa tarvitse varautua, mutta pieniä eroja toki on - luojan kiitos! Valtion pienuus tuo omat mausteensa olemiseen, ja islantilainen elämänasenne on (ainakin suomalaisesta näkökulmasta) piirun verran rennompi ja enemmän hetkessä kiinni kuin pitkän tähtäimen suunnitelmiin keskittyvä. Ennen talousromahdusta maa oli tunnetusti erittäin kallis, mutta nythän hinnat ovat eurojen kanssa törsäävälle kohtuullisempia kuin ennen.

Pohjoismaalainen saa sotut ja pankkitilit hommattua käden käänteestä ja siitä, mitä ei itse tule miettineeksi saa helposti tietoa erilaisista neuvontapalveluista (esim. Haloo Pohjola ja CIMO).

Opiskelu

Opiskelin islannin kieltä ja kulttuuria ulkomaalaisille suunnatulla linjalla, joka ensimmäisenä opiskeluvuonna oli samalla suunnattu myös yhden tai kahden lukukauden ajan maassa oleville vaihtareille.

Ensimmäisen vuoden opetuskielenä oli vähenevässä määrin englanti, toisesta vuodesta alkaen vain islanti. Viimeisenä vuonna kursseja ja luentoja oli yhdessä alkuperäisväestön kanssa sisältöinään mm. kielihistoriaa ja tieteenfilosofiaa. Luimme muinaisislanniksi saagoja, keskustelimme päivänpolitiikasta (tosin nykykielellä) ja opiskelimme islannin kieliopin ja yleisen kielitieteen kiehtovia koukeroita. Islannin yliopisto tarjoaa myös muiden pohjoismaisten kielten opetusta; itse päätin ylläpitää ruotsin kielen taitojani ja osallistuin vuosittain muutamille ruotsin kielen kursseille.

Opinnot sujuivat alkujärkytyksen ja yleisen vaihtarihälinän ja -elämän jälkeen sutjakasti. Vaadittava työmäärä vaihteli kurssikohtaisesti, välillä reilustikin, mutta aihepiirit kiinnostivat minua tarpeeksi, siksi en kokenut välillä suuriakin panostuksia vaativia kursseja liian vaativiksi.

Töihin Suomeen islanninkielisellä tutkinnolla?

Minulla ei ollut selkeitä tulevaisuuden suunnitelmia tai hyötynäkökulmaa opiskeluihini niiden alkaessa ja tämä tilanne ei opintojen aikana muuttunut. Toisen opiskeluvuoden jälkeen olin toki löytänyt oppiaineista kauneimman, jota halusin jatkossa opiskella (yleinen kielitiede tietenkin). Mitä tulee ammatinvalintakysymyksiin ja islannin kielen osaamisen hyötyihin, en ollut juurikaan viisaampi kolmen vuoden ahkeroinnin seurauksena.

Totuus on, että islannin kieltä puhuu 300 000 henkeä, ja Islannin ulkopuolella kielen tarjoamat työelämään liittyvät mahdollisuudet ovat rajalliset. Kokonaan toinen asia on se, miten islannin opinnot ovat minua hyödyttäneet niin myöhemmissä opinnoissani kuin työnsaannin suhteen. Työskentelenkin nykyisin Pohjoismaihin ja pohjoismaisuuden edistämiseen suuntautuneessa nuorisojärjestössä ja työssäni on hyötyä siitä, että olen hankkinut kokemusta ja näkemystä muissa Pohjoismaissa olemisesta ja toimimisesta. Kielitaito on sinällään hyvin konkreettinen saavutettava taito, jota tuskin kukaan harmittelee hankkineensa, olkoonkin kohdekielen puhujia vain muutama kourallinen. Kenties vaikeammin kuvailtavia, mutta jopa tärkeämpiä ammattitaidon ja kykyjen kannalta, ovat uudet näkökulmat, jotka vaativat joskus irtiottoja tutusta sekä aikaa kehittyäkseen.

Vähintäänkin islannin kielen tutkinnon suorittamalla hankkii itselleen sellaista erityisosaamista, jota harvoilla on. Kaikkein tärkeintä taitaa kuitenkin minun vaa’assani olla hyvät, kummalliset ja ihanat Islannin ajat, uudet ajatukset ja ihanat ystävät, joita jäämaassa sain.

Laura

Päivitetty 12.05.2016   Tulosta
Back to top