Skip to Content

Työkokemus Irlannissa avasi ovet työpaikkoihin Suomessa

Kun työnhaku Suomessa ei tuottanut tulosta, Sini Huupponen lähti kokeilemaan onneaan ulkomaille. Irlannista Sini sai kaipaamaansa työkokemusta, joka auttoi löytämään mieleistä työtä Suomesta.

Sini haaveili teini-ikäisena nuoriso-ohjaajan työstä ja lähti opiskelemaan alaa ammattikorkeakouluun. Valmistuttuaan sosionomiksi hän tajusi, ettei loppujen lopuksi haluakaan tehdä alan töitä.

”Olen itse ollut nuorisotoiminnassa paljon mukana teininä ja sitten kun valmistuin, se ei ollutkaan mun juttu. Sitten oli sellaista etsikkoaikaa ja tein jotain hanttihommia, ” Sini kertoo.

Töitä hakiessaan Sini törmäsi monelle tuttuun noidankehään: töitä saadakseen oli oltava työkokemusta:

”Sitä aina ihmetteli, mistä sitä työkokemusta oikein saa, kun ei saa ensimmäistäkään työtä.”

Pikalähtö Irlantiin

Sini oli pitkään ollut kiinnostunut Irlannista ja päätyi Lahden työvoimatoimistoon EURES-neuvojan luokse kysymään neuvoa, miten hän voisi lähteä Irlantiin töihin.

”Kävin EURES-neuvojalla montakin kertaa. Kirjoitimme yhdessä cv:tä ja hän antoi minulle paljon materiaalia työnhausta ja ylipäätään rohkaisua. Hän antoi myös joitakin nettisivuja, mistä kannattaa aloittaa työnhaku.”

Sitten Sini otti ohjat omiin käsiinsä ja lähetti hakemuksia useisiin netistä löytämiinsä työpaikkoihin Irlantiin.

”Muistaakseni se meni niin, että maanantaina laitoin hakemukset, sitten he soittivat puolen tunnin päästä, sitten seuraavana päivänä oli puhelinhaastattelu. Keskiviikkona he kysyivät, koska voin aloittaa. Sitten lauantaina olin jo Dublinissa, eli kaikki tapahtui tosi äkkiä. Sitten lähettelin sieltä meiliä kavereille, että täällä ollaan”, Sini kertoo.

Työpaikka vaihtui toiseen

Sini aloitti työt IBM:n callcenterissä Dublinissa teknisen tuen tehtävissä toukokuussa 2006. Callcenterissä oli paljon ulkomaalaisia työntekijöitä, jotka tekivät töitä omalla äidinkielellään ja viettivät vapaa-aikansakin omanmaalaisten ihmisten kanssa.

”Callcenter –työstä on hyvä aloittaa. Se on joillekin pehmeä lasku vieraaseen kulttuuriin. Kun muuttaa ulkomaille yksin, tarvitsee joskus suomalaisen kaverin, jolle voi puhua omalla äidinkielellään. Mutta minä halusin heti asua irlantilaisten kanssa, tutustua irkkuihin ja tehdä töitä irkkujen kanssa.”

Sini halusi enemmän kontakteja paikallisiin ja yhdeksän kuukauden jälkeen hän hakeutui töihin irlantilaisen vahinkotarkastusyhtiön assistentiksi.

”Se työpaikka oli spektrin toisesta ääripäästä. Se meinasi kaatua irkkumurteisiin. Joskus kun joku soitti länsi-irlannista, en ymmärtänyt kuin sanan sieltä, toisen täältä, vaikka puhun tosi hyvää englantia.”

Lopuksi Sini meni töihin UPS:n call centeriin, jossa asiakkaina oli pääasiassa brittejä.

”Se oli välimaastossa, koska ei tarvinnut puhua suomea, mutta brittiaksenttia oli helpompi ymmärtää. Olin alkuun asiakaspalvelussa ja sitten siirryin hallinnollisiin hommiin.”

Kotiinviemisenä uudenlaista työasennetta

Sini palasi takaisin Suomeen toukokuussa 2008 vajaan kahden Irlannin vuoden jälkeen. Nyt hän työskentelee myyntiassistenttina Itella Oy:ssä.

”Huomasin kyllä heti sen, että kun olin ollut kaksi vuotta ollut haasteellisissa hommissa ulkomailla, työmarkkinoilla rupesi aukeamaan ovia joita ei olisi aiemmin sosionomin papereilla auennut. Sai ihan valita, mihin meni töihin.”

Suvi kertoo oppineensa Irlannissa työasennetta:

”En ole koskaan kokenut olevani ujo ihminen, mutta siellä Irlannissa, vieraassa kulttuurissa kaikki ujous riisuttiin. Ihmiset ovat paljon ulospäin suuntautuneempia. Kun oppii, miten asiakkaita palvellaan kulttuurissa, missä ei ole tuppisuisuutta, se oli helppo ottaa mukaan kotimaassa. Asiakaspalvelutaitoja sai hioa huippuunsa, samoin ihmisten kohtaamista. Yhä edelleen juttelen ihmisille bussipysäkeillä ja kaupan kassoilla, eikä kukaan ole vielä näyttänyt hapanta naamaa,” Sini toteaa.

Teksti: Sari Pohjola / CIMO

Päivitetty 10.07.2012   Tulosta
Back to top