Skip to Content

Ravintola-alaa opiskelemassa Australiassa

Lotta kokkasi krokotiilia ja surffasi maailman toiselle laidalle, Australian Brisbanessa, keväällä 2010.

Australian itärannikolla Sydneyn pohjoispuolella sijaitsee Brisbanen kaupunki. En ollut koskaan kuullutkaan paikasta ennen kuin koulussa kysyttiin, kuka haluaisi lähteä sinne EU:n ja Australian välisen projektin kautta neljän kuukauden työssäoppimisjaksolle. Silloin ajattelin, että miksei. Jouduin selvittämään Wikipediasta, minne olen oikein menossa.

Hanke, jonka kautta työssäoppimisjakso toteutettiin, oli EU:n ja Australian välinen A Bridge between global industries -liikkuvuushanke. Hankkeella on yhteistyökoulut Australiassa, Italiassa, Suomessa ja Hollannissa.

Lähtö maailman toiselle puolelle koko kevääksi jännitti vähän, mutta koska meitä lähti Brisbaneen isompi suomalaisporukka, tiesin, etten jäisi yksin ja voisin välillä puhua suomea, jos koti-ikävä yllättäisi. Meitä myös valmennettiin jo Suomessa hyvin tulevaa varten; kerrottiin vastaanottavasta koulusta, käytännön asioista ja kulttuurieroista. Vanhempani olivat lähdöstäni aivan innoissaan. He käytännössä tuuppasivat minut lentokoneeseen.

Uusia reseptejä

Työssäoppimisjaksoon Australiassa kuului kaksi kuukautta koulua ja kaksi kuukautta käytännön työssäoppimista. Koulussa opiskelimme kansainvälisessä porukassa kaikkia mahdollisia hotellialan tehtäviä, myös vastaanottovirkailijan töitä ja siivoamista. Keittiöpuolella opettelimme valmistamaan Australian erikoisuuksia, kengurua ja krokotiilia. Oli aika epätodellinen tunne, kun laatikosta paljastui kengurun reisi, ja opettaja totesi vain: ”Alkakaahan pilkkoa”.

Yhden viikon ajan opettelimme rakentamaan suklaasta linnoja. Yhden viikon puolestaan käytimme Australian viinien ja viinialueiden opetteluun. Koulukulttuuri on Australiassa paljon muodollisempi kuin Suomessa. Opiskelijat olivat tunneilla hiljaa, ja jos joku halusi kysyä opettajilta jotakin, kysymys alkoi: ”Excuse me, chef…” Moni koulun opiskelijoista oli kotoisin Kiinasta, Koreasta ja muista Aasian maista, joissa kunnioituskulttuuri on itsestäänselvyys. Suomalaiselle moiset muodollisen kohteliaat tavat tuntuivat aluksi oudoilta.

Työelämäjaksolla työskentelin viiden tähden hotellin keittiössä. Niin tasokkaassa paikassa eivät harjoittelijat pääse tekemään kovin vaativia juttuja. Harjoittelijoille saatettiin esimerkiksi antaa 20 kiloa sipuleita kuorittavaksi, ja muuta perushommaa. Itse viihdyin parhaiten leivontapuolella, ja siellä vietinkin lopulta suurimman osan työssäoppimisjaksostani. Siellä pääsi oikeasti tekemään, näkemään ja maistelemaan.

Asuimme soluissa koulun upouudessa opiskelija-asuntolassa. Asuntola oli avattu juuri ennen tuloamme, ja palohälyttimet olivat ilmeisesti uutuudesta kankeita: ne alkoivat soida joka kerta, kun joku asukkaista kokkasi jotain höyryävää. Aina kun palohälytys tuli, vakava miesääni kaiuttimissa kehotti meitä siirtymään pihalle turvaan. Evakuoiduimme noin neljä kertaa viikossa. Jatkuvista evakuoinneista kehittyi koko asuntolan yhteinen vitsi.

Rentoa vapaa-ajan viettoa

Vapaa-ajalla meillä oli aikaa tutustua Brisbaneen ja sen lähialueisiin. Ihan koulun lähellä sijaitsi South Bankin puistoalue, joka on täynnä uimalaguuneita, kahviloita, ravintoloita ja elokuvateattereja. Koska olimme Australiassa, halusimme tietysti myös opetella surffaamaan. Koulu järjesti opiskelijoille surffauskurssin, jossa opimme surffauksen perusteet. Sen jälkeen vuokrasimme silloin tällöin itsenäisesti surfilaudat rannalta. Surffaus oli yllättävän hankalaa, mutta hauskaa. Yleensä en pysynyt laudalla montaakaan sekuntia, ja jos pysyin, hämmästyin niin paljon, että tipahdin.

Välillä vuokrasimme auton ja lähdimme porukalla roadtripille Brisbanen ulkopuolelle. Teimme mm. viikonloppumatkan Sydneyhyn.

Varmempi olo

Vaikka aluksi olin kauhistellut työssäoppimisjakson pituutta, aika meni Australiassa aivan liian nopeasti. Uusista ystävistä eroaminen oli haikeaa. Tutustuin parhaiten toisiin eurooppalaisiin, mutta pidän edelleen yhteyttä myös yhteen elsalvadorilaiseen ja yhteen indonesialaiseen tyttöön, joihin tutustuin koulussa. Kansainvälisessä porukassa huomaa, että on lukuisia muitakin tapoja hoitaa asiat kuin se tuttu suomalainen tapa.

Suomeen palatessani huomasin selkeän muutoksen itsessäni: olen paljon itsevarmempi ja itsenäisempi kuin ennen. Vaikka ammatillisesti en oppinut työssäoppimisjaksolla mitenkään älyttömän paljon, ihmisenä opin enemmän kuin sanat riittävät kertomaan. Nyt tiedän pärjääväni kaikkialla.

Lotta

Päivitetty 10.10.2014   Tulosta
Back to top