Skip to Content

Matkailualan opiskelijat työssäoppimassa Venäjällä

Turun ammatti-instituutin opiskelijat olivat parin viikon työssäoppimisjaksolla Pietarissa keväällä 2010. Hotellityön lisäksi tutuksi tulivat niin venäläinen kulttuuri kuin Pietarin nähtävyydetkin.

Matkan odottelu alkoi joulukuussa 2009, kun saimme tiedon, että meidät oli valittu Turun ammatti-instituutin ja Pietarin Polyteknisen lyseon väliseen projektiin. Tämä tarkoitti sitä, että kaksi toisen vuoden matkailualan opiskelijaa ja yksi ensimmäisen vuoden opiskelija pääsisi työssäoppimaan Pietarin keskustan Sokos-hotelleihin kahdeksi viikoksi.

Matkaan!

Ennen matkaa kävimme läpi Pietarin karttoja, tutustuimme sen nähtävyyksiin sekä Sokos-hotelliin, johon olimme menossa työssäoppimaan. Vaihdoimme euroja rupliksi jo etukäteen, koska tiesimme olevamme perillä myöhään illalla. Myöhemmin kuitenkin totesimme, että vaihtamamme rahamäärä oli hyvin pieni ja jouduimme vaihtamaan rahaa uudestaan Pietarissa.

Lähtöpäivänä tapasimme matkailualan opettajamme Tarja Aaltosen kanssa Turun bussiasemalla, josta matkamme alkoi kello 8. Määränpäästä ei ollut epäilystäkään, sillä ympärillämme kuului vain venäjää ja jopa bussikuski alkoi heti kysellä meiltä kysymyksiä venäjäksi. Onneksi meidän mukanamme oli ensimmäisen vuoden oppilas Aleksandr, joka sujuvasti selvitti tilanteen toisella äidinkielellään. Matkan puolessavälissä menimme Venäjän tulliin, joka oli jo itsessään mieleenpainuva kokemus. Ennen tullia pysähdyimme kaksi kertaa, jolloin virkailija astui bussiin tarkastamaan passimme ja viisumit. Tullissa menimme varsinaiseen passintarkastukseen, jonka jälkeen odottelimme tunnin ajan kun bussia tarkastettiin. Tämän jälkeen matka sai jatkua Venäjän puolelle.

Saavuttuamme perille 12 tunnin linja-autossa istumisen jälkeen meitä odotti tekniikan opettaja Aulis Vieno, joka opasti meidät vuokra-asunnollemme. Asunnollamme oli mitä parhain sijainti, sillä asuimme aivan pääkadun vieressä, Nevski Prospektilla. Heti seuraavana aamuna lähdimme kävellen sekä johdinautolla eli sähkökäyttöisellä linja-autolla Sokos Hotel Palace Bridgelle. Siellä tapasimme opettajamme Tarja Aaltosen kanssa Pietarin Sokos-hotellien työssäoppimiskoordinaattorin Irina Matsarinan, jonka kanssa täytimme sopimukset ja sovimme työssäoppimisjakson sisällöstä. Yllätykseksemme Aleksandrin joutui toiseen hotelliin, Sokos Hotel Olympic Gardeniin.

Työskentely hotellissa

Työssäoppimispaikalla puhuimme englantia ja Aleksandr käytti toista äidinkieltään venäjää. Aluksi asiointi työpaikan ulkopuolella tuotti vaikeuksia meille venäjää taitamattomille, mutta toisella viikolla pärjäsimme jo paremmin, ilman Aleksandrin tulkkausapua. Saimme esimerkiksi tilattua mitä halusimme, saamatta jotain muuta haluamamme tilalle.

Työtehtäviimme kuului kongressitilojen sekä kahvitusten järjestely ja siivous, eli tilojen ja tuolien valmistelua ja mahdollisten materiaalien esille laittamista. Olimme myös järjestämässä lastenkutsuja, avustimme ravintolan puolella, sekä autoimme muutoinkin siellä, missä apua tarvittiin. Varsinaista perehdytystä meillä ei ollut, vaan saimme tehdä erilaisia työtehtäviä ja henkilökunta tarkisti ja korjasi, jos oli jotain korjattavaa. Vaikeimmissa asioissa kysyimme apua ja saimme sitä.

Menimme työpaikalla aina avoimin mielin tekemään mitä tahansa työtä, jota eteen tuli. Emme tienneet etukäteen mitä työtehtäviä tulisimme tekemään.

Kulttuuria ja nähtävyyksiä vapaa-ajalla

Vapaa-ajalla tutustuimme Pietarin henkeäsalpaaviin nähtävyyksiin, kuten Eremitaasiin ja Pyhän Iisakin katedraaliin sekä lukuisiin kauppoihin. Ohjaavan opettajamme, Tarja Aaltosen kanssa kävimme läpi ensimmäisellä viikolla päivittäin työssäoppimiseen ja muihin käytännön asioihin liittyviä juttuja. Opettaja Aulis Vieno järjesti meille tapaamisen Juhannuskukkulan ja Peltolan kouluista tulleiden tekniikan opiskelijoiden kanssa, joiden kanssa vietimme enemmänkin aikaa.

Ensimmäisen viikon lopulla teimme päiväretken Pietarin kaupunginosaan Parnakseen, joka sijaitsee Pietarin keskustan ulkopuolella. Matka keskustan ulkopuolelle kesti metrolla ja bussilla tunnin, ellei jopa pidempään. Toisella viikolla venäjänopettajamme Irina Ossipovski saapui Pietariin ja järjesti meille kulttuurielämyksen venäläisessä baletissa. Pääsimme Mariinsky teatteriin katsomaan kolmiosaista balettiesitystä. Meille myös järjestettiin tutustumiskäynti Polytekniseen lyseoon, jossa annetaan samankaltaista opetusta kuin esimerkiksi Peltolan ammattikoulussa. Paikallinen ammattikoulu oli hyvin erilainen verrattuna suomalaisiin kouluihin. Koulu oli hyvin vaatimaton sisustukseltaan ja eikä opetuksessa tarvittavia laitteita ollut tarpeeksi. Opettajat olivat myös melko vanhoja; nuoria opettajia oli vähän huonon palkan vuoksi.

Kokemukset kotiinpaluun valossa

Kotiinlähtöpäivänämme saavuimme Grand Europa -hotellin edustalla olevalle bussipysäkille, josta Turkuun menevä bussi otti meidät kyytiin. 10-tuntinen matkamme Turkua kohti alkoi unisissa merkeissä, mutta monta kokemusta rikkaampina.

Kokemukset Pietarissa olivat positiivisia, mutta monin tavoin suomalaisesta kulttuurista poikkeavia. Aluksi työpaikalla ihmiset, jotka eivät puhuneet englantia, eivät olleet kovinkaan vastaanottavaisia ja eivätkä siksi uskaltaneet ottaa kontaktia. Loppua kohden asenteet kuitenkin muuttuivat ja yhteistyö sujui paremmin.

Työpaikalla huomasimme myös kulttuurillisen eroavaisuuden henkilökunnan hierarkian suhteen. Työtahti oli paljon hitaampi ja meitäkin pyydettiin moneen kertaan työskentelemään rauhallisempaan tahtiin. Suurin ihmettelyn aihe oli tarkat turvallisuusmääräykset niin työpaikalla kuin katukuvassakin. Aina töihin mentäessä tuli todistaa henkilöllisyys ja näyttää laukun sisältö. Kaduilla kohtasimme useita miliisejä eli venäläisiä poliiseja, jotka yrittivät pitää järjestystä yllä sekavassa liikenteessä. Paikalliset kaupat olivat myös tarkasti vartioituja, esimerkiksi myyjä avasi juomakaapit kassalta nappia painamalla.

Rinja Oksanen, Jasmin Vilander ja Aleksandr Jääskeläinen

Aleksandrin työpäivä Hotelli Olympiassa

Työpäivän pituus hotellilla oli pääosin kahdeksan tuntia ja työajat enimmäkseen klo 8-17 (muutaman kerran tein myös iltavuoroa). Päästäkseni kahdeksaksi töihin minun oli herättävä vähintään seitsemältä. Matka metrolla hotellille kesti noin 35–45 minuuttia, lippu metroon maksoi 22 ruplaa. Hotellille saavuttuani työpäiväni alkoi etsimällä henkilökuntaa, tai koputtamalla oveen, koska en ollut saanut avainkorttia, jolla olisin päässyt kulkemaan vapaasti. Työvaatteisiin ahtautuminen kesti välillä turhan kauan, syynä siihen oli vaatteiden koko, joka oli syömishäiriöistä tukevammalle aivan liian pieni. Vähintäänkin omat työhousut olisi ollut hyvä olla mukana. Työn alkuun pääsin heti aamiaisen jälkeen; yleensä joko hakemalla listan työtehtävistä tai saamalla tehtävät suoraan työpaikan ohjaajalta.

Tyypillinen aamutoimi oli konferenssitilojen tuolien ja pöytien järjestäminen edellisten kokousten jälkeen. Sokos Hotel Olympian kokoustilat oli nimetty maailman kaupunkien mukaan ja päivän työkohteina saattoi olla esimerkiksi tilat Moskova, Barcelona, Helsinki ja Tokio. Moskovassa tehtävänä oli järjestää 80 tuolia elokuvateatterimuotoon suorissa riveissä ja asettaa pöydille paperilehtiö, lasit, lasinaluset, kynät ja lähdevesipullo. Tuoleista suurin osa piti hakea tuolikärryillä varastosta tai huoneista, joissa ei ollut kokousta. Suurin kokoustila jaettiin kolmeen osaan vedettävillä väliseinillä ja istumapaikat laskettiin tulijoiden lukumäärän mukaan. Luokkahuoneen muodossa oleviin saleihin piti asettaa jokaiselle pöydälle mahdollisimman esteettisesti paperilehtiö, kynä, lasinalunen, lasi ja vesipullo.

Sain pitää kahvitauot ja ruokailla työntekijöille tarkoitetussa ruokailusalissa. Mitään tiettyä ruokailuaikaa ei työnkuvan takia ollut, joten tauot ja ruokailu piti sovittaa työtehtävien väliin. Puolen tunnin ruokatauon jälkeen kokoustilojen aulassa piti järjestellä astiat kahvitusta varten ja hakea niitä lisää keittiöstä. Perustehtäviin kuului myös kahvin ja teeveden valmistus, sekä järjestää kahvitustilaisuuksiin tarvittavat välineet. Kahvi, tee, maito, mehu ja voileivät aseteltiin mahdollisimman käytännöllisesti esille. Kahvituksen aikana sain huolehtia kahvipöydästä ja siitä, ettei mikään pääse loppumaan pöydästä. Pöydän tarkkailun välissä likaiset astiat vietiin taka-alalla, verhon suojassa oleviin kärryihin ja kahvituksen loputtua kaikki astiat siivottiin, pöytien liinat vaihdettiin ja keittiöstä tuotiin lisää astioita valmiiksi seuraavaa kahvitilaisuutta varten. Suurempia tilaisuuksia varten tilaan tuotiin myös cocktailpöytiä, jotka järjesteltiin mahdollisimman hyvin. Tehtävien välissä sain myös ohjata kykyjeni mukaan uutta nuorta työharjoittelijaa ja hoitaa pieniä askareita, esimerkiksi viedä roskat tai järjestellä aulan huonekaluja edustavampaan kuntoon.

Työpäivän päätyttyä vaihdoin vaatteet ja vein vaatelokeron avaimen joko hotellin vastaanottoon tai työpaikkavastaavalle, koska tilanpuutteen takia käytin vaatelokeroa toisen työharjoittelijan kanssa ja hänellä oli erilainen aikataulu. Poistuessani työpaikalta minun piti kuitata itseni ulos ja reppu tarkistettiin kaiken varalta ja lopulta pääsin poistumaan henkilökunnalle tarkoitetun oven kautta.

Työpäivän jälkeen matkustin asunnolle puuduttavassa ihmisvilinässä jalat kipeinä, kiroten huonoja työkenkiä ja kylmäntuulista säätä, mutta tyytyväisenä mukavaan työhön ja ympäröivään kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin.

Aleksandr Jääskeläinen

Päivitetty 10.07.2012   Tulosta
Back to top