Skip to Content

Maantieteen opintoja ja eksotiikkaa Etelä-Afrikassa

Laura opiskeli maantiedettä Stellenboschissa ja sukelsi sisään eteläafrikkalaiseen elämään.

Vaihtokohde mietintämyssyssä

Aloittaessani opinnot Helsingin Yliopiston maantieteen laitoksella syksyllä 2005 mielessäni muhi ajatus opiskelusta ulkomailla. Keväällä 2007 näin yliopiston intranetissä Almassa ilmoituksen hausta yliopistojen kahdenvälisiin vaihtokohteisiin Madagaskarille ja Etelä-Afrikkaan. Kuvittelin jo itseni seikkailemassa Antananarivon vilskeessä yrittäen ilmaista itseäni ranskaksi.

Muutama päivä ennen hakuajan päättymistä muutin hakemukseni sisällön ja hain Stellenboschin yliopistoon Etelä-Afrikkaan.

Miksi Etelä-Afrikkaan?

En tiedä. En tiennyt kummastakaan kohteesta mitään. Madagaskarista muistin ainutlaatuisen luonnon ja Etelä-Afrikasta Nelson Mandelan. Ehkä opiskelu englanniksi tuntui hyödyllisemmältä. Ehkä ajatus jostain niin erilaisesta kuin Madagaskar pelotti.

Joulukuussa 2008, päivää ennen paluuta Suomeen, pusersin itkua Johnny Glegg'n tahdissa Pöytävuoren kansallispuistossa tuijottaen Atlantin valtamerta. En olisi ikinä ennen lähtöä kuvitellut, että elämäni olisi mennyt niin päälaelleen.

Valmistautuminen tuntemattomaan

Kesällä 2007 sain tietää, että heinäkuussa 2008 suuntanani olisi siis Etelä-Afrikka. Pääsin opiskelemaan lukukaudeksi noin 100 000 asukkaan Stellenboschiin, jota ympäröivät jylhät vihreät vuoret. Hedelmällinen maaperä tuottaa maukkaita viinejä ja Atlantilta tulevat sateet määrittelevät arjen.

Lähtiessäni Suomesta heinäkuussa minua jännitti. Vaikka olin yrittänyt lukea maasta ja sen kulttuurista, päätin lähteä matkaan ennakkoluulottomana. On mukava kuulla muiden kokemuksia, mutta lopulta jokainen rakentaa oman vaihtonsa itse sattumien, sosiaalisten kykyjen, harrastusten ja kurssivalintojen kautta.

Aika apartheidin jälkeen

Etelä-Afrikkaan lähtevän tulee valmistautua törmäämään ennakkoluuloihin maata kohtaan. Rikostilastot ovat hurjaa luettavaa eikä Etelä-Afrikka ole tiedotusvälineiden suosikkiaihe. Sukulaisille ja kavereille saa jatkuvasti perustella, miksi lähtee maahan, joka on niin väkivaltainen. Se saattaa vaikuttaa omiin odotuksiin ja herättää pelkoa vaihtokohdetta kohtaan.

Perustiedot kohdemaasta ja turvallisuustilanteesta on hyvä olla hallussa, mutta samalla on hyvä huomata, että liika tieto tuo taakan, jonka pohjalta luo turhia ennakko-oletuksia ja -odotuksia. Monia asioita oppii ymmärtämään vasta paikan päällä. Erityisesti Etelä-Afrikassa vuodesta 1948 virallisesti alkanut apartheid eli rotuerottelu on jättänyt eteläafrikkalaisten mieliin, infrastruktuuriin ja toimintatapoihin jäljet, joita ei mielestäni voi ymmärtää, selittää tai tuomita ilman, että on syvällisesti perehtynyt asiaan.

Totuttelemista turvattomuuteen

Saavuin Kapkaupunkiin hyvissä ajoin ennen kevätlukukauden alkua keskellä Suomen kesää. Yliopiston kansainvälinen palvelu toimi moitteettomasti ja heti Kapkaupungin lentokentällä oli vastassa yliopiston edustaja. Jo seuraavana päivänä sain huoneen asuntolasta, jossa jaoin asunnon yhdysvaltalaisen tytön kanssa.

Suurin osa kansainvälisistä opiskelijoista asui asuntolassa, jonne pääsi sisään aidan ja piikkilangat ohittamalla, pääportista henkilökorttia näyttämällä, asuntolan kuusi sekuntia kerrallaan auki olevasta liukuovesta vilahtamalla, oman asunnon ovikoodin muistamalla ja oman huoneen lukon avaamalla.

Suurimpia haasteita aluksi olivat juuri turvallisuusseikat. Käytännössä julkista liikennettä ei ole olemassa. Vaikka Stellenbosch on Etelä-Afrikan turvallisimpia kaupunkeja, pimeän jälkeen suositeltiin kävelyä vain ison ryhmän kanssa. Vapauteen tottunut suomalainen tuntee olevansa vankilassa. Monet vaihto-opiskelijat ratkaisevat liikkumishaasteen vaihto-opiskelun pituudesta riippuen vuokraamalla tai ostamalla käytetyn auton. Itse vuokrasin kämppäkaverini kanssa vuoden 1990 Toyota Corollan, joka rullasi kuin unelma.

Opiskelua yliopistolla ja slummissa

Kurssien taso Stellenboschin yliopistossa riippuu paljon valituista kursseista. Itse maantieteilijänä opiskelin eteläafrikkalaisen yhteiskunnan sosiaalisia ja ympäristöllisiä haasteita, kaupunkisuunnittelua, kansainvälistä politiikkaa ja afrikaansia. Monet vaihto-opiskelijat valitsevat yöelämäkeskeisen tavan viettää vaihtoaika. Tähän Stellenbosch opiskelijakaupunkina tarjoaa erinomaiset puitteet.

Stellenboschissa on mahdollista elää pitkään huomaamatta toista todellisuutta, jossa suurin osa 48 miljoonaisesta kansasta elää. Koin kuitenkin townshipissä olevan koulun iltapäivätoimintaan osallistumisen mielekkääksi. Tutustuminen mustaan väestöön, joka kärsi eniten apartheid-järjestelmästä, avaa täysin uuden puolen tutkimusmatkalla Etelä-Afrikan historiaan, yhteiskuntaan, arkeen, ihmisiin, ruokiin, lauluihin, hymyihin ja tapoihin.

Vapaa-ajanviettoa meressä ja maalla

Stellenbosch ympäristöineen tarjoaa upeat puitteet viinitiloihin tutustumiseen ja aktiviteetteihin kuten vaeltamiseen ja lainelautailuun. Etelä-Afrikassa on valtavasti nähtävää ja koettavaa, ja se on hyvä aloituspaikka tutustumiselle muuhun eteläiseen Afrikkaan joko järjestetyillä kiertomatkoilla tai itsenäisesti repun kanssa seikkaillen.

Hintataso euroalueelta tulevalle opiskelijalle on muutenkin edullinen, mikä mahdollistaa eteläafrikkalaiseen erittäin lihaisaan keittiöön, viineihin, harrastuksiin ja nähtävyyksiin tutustumisen. Braai eli grillaus on tärkeä osa eteläafrikkalaista ruokakulttuuria ja sosiaalista kanssakäymistä.

Unohtumattomia hetkiä

Monet vaihto-opiskelijat itseni lisäksi valittivat sitä, miten eteläafrikkalaisiin on vaikea tutustua. Myös ihonväriin liittyvät ennakkoluulot vaikuttavat osaltaan porukoihin sisäänpääsyssä. Yritteliäisyys ja pitkäjänteisyys kuitenkin palkitaan. Kun loppuvuodesta huomasin saavani värilliset kaverini nauramaan heidän slangillaan, opin viljelemään afrikaansista peräisin olevia sanoja englantiin ja naksuttamaan kieltä lähes oikein Xhosan ja Zulun kielellä, ymmärsin, miten voimakas kokemus vaihto-opiskelu oli ollut.

Tietojen, taitojen ja ihmissuhteiden iloinen soppa

Kokonaisuudessaan vaihto-opiskeluni ylitti kaikki odotukseni, mistä voin kiittää upeita paikallisia kavereitani. Luulin, että 24-vuotiaana olisin jo rakentanut selkeän pohjan identiteetilleni. Olin käynyt jo sisäisen myrskyn läpi ollessani lukioaikana vaihto-oppilaana Meksikossa.

Kielitaidon kehittymisen lisäksi opin paljon uutta omista sisäänrakennetuista asenteistani, joiden kautta tarkastelen maailmaa. Löysin uusia mielenkiinnon kohteita ja tuleva suuntautumiseni maantieteilijänä alkoi selkeytyä. Opin arvostamaan uskomatonta suomalaista sosiaalijärjestelmää, joka mahdollisti vaihto-opiskeluni.

Amandla

Amandla on kaverini moottoripyörän nimi. Mutta xhosan ja zulun kielellä se tarkoittaa valtaa ja voimaa. Kesäkuun 2009 lopussa palaan Kapkaupungin liepeille työharjoitteluun Sustainability Instituteen. Aluetieteen maisteriopintoihin kuuluu pakollisena osana työharjoittelu. Otin itse yhteyttä instituuttiin keväällä 2009 ja hakuprosessin jälkeen minut toivotettiin tervetulleeksi. Tarkoitus on työskennellä Community Development –projektissa puolitoista kuukautta. Vaikka työharjoittelu on palkaton, opintotuki ja asumislisä riittävät pitkälle.

Afrikasta fonduen luvattuun maahan

Lopulta en parantanut ranskan kielitaitoani Madagaskarilla, mutta ikinä ei ole liian myöhäistä. Suoritan Etelä-Afrikan harjoittelun jälkeen loput maisteriopinnot opiskelijavaihdossa Genevessä, Sveitsissä. Oman tutkinnon rakentaminen on vain mielikuvituksesta kiinni. Mahdollisuuksia on rajattomasti, valta on sinulla.

Laura

Päivitetty 21.08.2012   Tulosta
Back to top