Skip to Content

Maalaiselämää ja politiikkaa Italiassa

Lukion toisluokkalainen Rosa oli vaihto-oppilaana Toscanassa, jossa opiskeli taidehistoriaa ja kieliä. Hän pääsi tutustumaan elämään maaseudulla sekä löysi uusia ja yllättäviäkin kiinnostuksen kohteita.

Helsinkiläinen Rosa vietti talven Italiassa Toscanan maaseudulla pienessä keskiaikaisessa kylässä nimeltä San Miniato. Lauttasaaren yhteiskoulu oli ollut mukana Comenius-hankkeessa, mikä avasi koulun oppilaille mahdollisuuden lähteä vaihtoon yhteistyökouluun joko Ranskaan tai Italiaan.

Rosa oli matkustellut Italiassa jo aiemmin ja piti erityisesti italian kielestä, jota hän oli myös opiskellut ensimmäisen lukiovuotensa aikana. Päätös vaihtoon hakemisesta oli helppo tehdä.

Elämää perheen ainoana lapsena

Rosa asui paikallisessa perheessä, johon kuului vanhempien lisäksi kaksi lasta. Perheen lapset opiskelivat jo yliopistossa ja asuivat muualla; toinen Roomassa ja toinen lähempänä Pisassa. Oman ikäisen seuran puuttuminen perheessä ei kuitenkaan haitannut, sillä uusiin ihmisiin tutustuminen oli helppoa. Se olikin yksi suurimmista eroista, joita Rosa huomasi heti aluksi italialaisten ja suomalaisten välillä.

“Suomessa ollaan paljon varautuneempia, mutta siellä he ottivat minut heti mukaan kaikkeen, tulivat puhumaan ja moikkailivat, vaikka he eivät edes tunteneet minua. Siitä tuli hyvä olo”, Rosa kertoo.

Perheen äiti opetti saksan kieltä samassa koulussa, jota Rosa kävi. Hänestä olikin suuri apu uuteen kouluun sopeutumisessa.

Opiskelua kahden maan välillä

Rosa teki usein itsenäisesti Suomesta mukaan annettuja tehtäviä koulun kirjastossa ja kokeet lähetettiin Italiaan tentittäväksi. Koulussa Rosa osallistui englannin, ranskan, historian ja taidehistorian tunneille. Aluksi hän oli mukana muillakin tunneilla, mutta ne osoittautuivat Rosan italian taidoilla liian vaativiksi. Oli kuitenkin tärkeää, että hän sai kuulla italian kieltä päivittäin englannin ja ranskan lisäksi.

Vapaa-ajalla Rosa pelasi kaksi kertaa viikossa tennistä, jota hän harrastaa aktiivisesti myös Suomessa. Lisäksi Rosa pääsi kiertelemään ja katselemaan eri paikkoja muun muassa isäntäperheen äidin kanssa, tapaili kavereitaan ja kävi ostoksilla.

Kaupunkilaistytön elämää maaseudulla

Eniten vaikeuksia Rosalle tuotti alussa kieli; erityisesti Toscanan murteen ymmärtäminen. Myös puhuminen oli aluksi hankalaa, ja Rosa käytti enimmäkseen englannin kieltä. Vähitellen kielitaito ja ymmärrys kuitenkin kasvoivat, ja puheeseen alkoi sekoittua yhä enemmän italiaa. Rosa kehottaakin kaikkia vaihtoon lähteviä opiskelemaan ahkerasti kohdemaan kieltä jo ennen vaihtoon lähtöä.

Suurin kulttuurishokki Rosalle aiheutui maaseudulla asumisesta. Pääkaupunkiseudulla asuvana Rosa oli tottunut siihen, että julkisella liikenteellä pääsee liikkumaan nopeasti ja vaivattomasti paikasta toiseen. Italian maaseudulla liikkuminen oli kuitenkin vaikeampaa, kun aina piti saada kyyti.

Tuliaisina avartunut maailmankatsomus ja kiinnostus politiikkaan

Paluu Suomeen sujui helposti, sillä Rosa oli pitänyt säännöllisesti yhteyttä kavereihinsa. Oli kuitenkin outoa jättää tutuksi tullut isäntäperhe ja oma huone. Eniten Rosa jäi kaipaamaan italialaisia kavereitaan ja tietysti paikallista ruokaa. Suunnitelmissa onkin uusi matka Italiaan, jossa vietetyt kuukaudet toivat Rosalle rutkasti lisää kielitaitoa, kulttuurin tuntemusta ja uusia kiinnostuksen kohteita.

“Omasta mielestäni opin siellä paljon ja kiinnostuin ihan uusista asioista, esimerkiksi politiikasta. Suomessa minua ei aiemmin kiinnostanut yhtään politiikka. Ehkä kiinnostuin siitä nyt sen takia, että Italiassa se on niin iso asia”, Rosa kertoo.

“Huomasin, että minusta on tullut paljon itsenäisempi, mikä oli myös minun tavoitteeni”, hän jatkaa.

Haastattelun teki Susanna Malmi

Päivitetty 09.07.2012   Tulosta
Back to top