Skip to Content

Kauppatieteitä Yorkissa ja Tukholmassa

Kalle suoritti kansantaloustieteen tutkinnon Yorkissa ja siirtyi sieltä maisteritasolle Tukholmaan. Kallen tie ulkomaille opiskelemaan alkoi leikittelystä, mutta hän ei ole katunut päivääkään rohkeaa päätöstään.

Opiskelen nykyisin Tukholman kauppakorkeakoululla kansantaloustieteen maisteria englanninkielisessä koulutusohjelmassa. Ennen muuttoani Tukholmaan tein saman oppiaineen Bachelor-tutkinnon Yorkin yliopistossa Britanniassa 2012-2015.

Yorkiin puolivahingossa, mutta kannatti!

Ajatus ulkomailla opiskelusta hiipi mieleeni jo lukion ensimmäisen vuoden aikana, ensin vahvana haluna tehdä tutkinto, johon kuuluu mahdollisimman pitkä ulkomaan jakso, mutta kuitenkin suomalaisessa yliopistossa. Ajatuksen hieman kypsyttyä koko tutkinnon suorittaminen ulkomailla alkoi houkuttamaan entistä enemmän ja Iso-Britannia kansainvälisesti kovatasoisine yliopistoineen ja “pelottavine” lukuvuosimaksuineen nousi ykkösvaihtoehdoksi. Lukuvuosimaksut voi maksaa lainalla, jonka Englannin hallitus tarjoaa kaikille EU-kansalaisille.Lainan takaisinmaksu on tulosidonnainen eikä siitä tarvitse ensimmäisenä murehtia.

Kaupungiksi York valikoitui puolivahingossa. Ajatus kotikaupunkiani Kouvolaa suuremmasta, muttei kuitenkaan miljoonakaupungista oli houkutteleva, ja kaupunki vaikutti muutenkin mukavalta. Juuri Yorkin ja sen yliopiston valintaa en ole katunut päivääkään.

Britanniassa on hyvät opiskelijapalvelut

Lähdin lukion jälkeen avoimin mielin kohti ulkomaan seikkailuja vailla suurempia ennakko-odotuksia. Ennen muuttoani Britanniaan syksyllä 2015 en ollut käynyt siellä, joten käsitykseni koko maasta perustui median luomaan kuvaan. Järjestin asunnon yliopiston asuntolasta ensimmäiseksi vuodeksi hyvissä ajoin ennen muuttoa. Käsittääkseni suurin osa Iso-Britannian yliopistoista on kampusyliopistoja, ja yleensä yliopisto takaa asunnon kaikille ensimmäisen vuoden opiskelijoille.

Ulkomaille muuttaminen oli tuskatonta. 19-vuotiaan nuoren miehen innolla lähdin kohti tätä suurta haastetta ilman huolta tulevasta, olihan minulla asunto vuodeksi, ja ”worst case scenario” olisi paluu Suomeen, mikäli en viihtyisi uudessa kotimaassani.

Arki vieraassa maassa lähti kuitenkin sujumaan joutuisasti. Etenkin ensimmäinen vuosi yliopistolla menee mielestäni täydellisessä ”kuplassa”, asuu kampuksella, luennot ovat kivenheiton päässä kotoa ja kaikki palvelut, mitä voi kuvitella tarvitsevansa, ovat kampuksella. Kunhan alun kaaos ja uutuuden viehätys on muutaman kuukauden aikana kadonnut, huomaa, että arki on hyvinkin samanlaista kuin aiemmin. Totta kai sekkivihon ilmestyminen postilaatikkoon ja vastaavat tapahtumat toivat uutta hämmästeltävää.

Opinnoissa vähemmän valinnaisuutta kuin Suomessa

Opiskelu Yorkin yliopistossa poikkesi suuresti siitä, mitä ystäviltäni olen kuullut suomalaisista yliopistoista. Yksittäiset kurssit olivat kaikki 10 op:n laajuisia, joten koko vuoden aikana suoritettiin kuusi kurssia. Varsinaisia sivuaineita suomalaiseen tapaan ei ollut, vaan kaikki tutkintoon kuuluvat opinnot ainakin taloustieteen laitoksella tuli valita oman laitoksen valikoimasta. Valinnaisuus tutkinnossa on paljon suomalaista vähäisempää. Itselläni pakolliset opinnot muodostivat 120 op. Myös opetus keskittyi lähinnä massaluentoihin, joita oli useamman kerran viikossa. Kaikki tentit olivat lukuvuoden lopussa.

Maisteriopinnot edullisemmassa maassa

Elämä Iso-Britanniassa oli kaikin puolin antoisaa ja viihdyin maassa erinomaisesti. Suurin yksittäinen syy lähtööni sieltä oli halu tehdä maisterinopinnot, jotka yleensä ovat kalliita, eikä niihin ole tarjolla samanlaista taloudellista tukea kuin Bachelor-tason opintoihin.

Hakuprosessin alkaessa vaihtoehdoiksi nousivat ensin Benelux-maat, joissa lukuvuosimaksut maisteriopinnoissa ovat kohtuulliset, noin 1000 euron luokkaa, ja elinkustannukset merkittävästi Pohjois-Eurooppaa halvemmat. En myöskään halunnut vielä ainakaan tässä vaiheessa palata Suomeen. Kuten ajatus Englantiin lähdöstä, myös ajatus Ruotsista alkoi leikittelystä, joka kuitenkin konkretisoitui ajan kanssa, ja lopulta Tukholma kutsui.

Tukholman kauppakorkeakoulussa on pienet ryhmäkoot ja mukava tunnelma

Asuinkaupunkina vertaisin Tukholmaa Helsinkiin, vaikken siellä olekaan asunut. Suurin ero mielestäni on opiskelija-asuntojärjestelmässä. Siinä missä Helsingistä soluasunnon saaminen on kohtuullisen helppoa, täytyy Tukholmassa jonottaa usein pitkän aikaa ennen ensimmäistä asuntotarjousta. Tämän vuoksi asuinkin ensin kimppakämpässä tunnin matkan päässä Tukholman keskustasta ja yliopistosta. Johtuen kaupungin asuntopulasta ja suuresta opiskelijoiden määrästä Tukholmassa on yleistä, että ihmiset vuokraavat ylimääräisiä huoneitaan opiskelijoille. Asun itsekin nykyisin alivuokralaisena.

Opiskelu Tukholman kauppakorkeakoulussa poikkeaa merkittävästi Yorkin yliopistosta ja brittiläisestä yliopistokulttuurista. Siinä missä Yorkissa luennoilla oli helposti 300 ihmistä, Tukholmassa ryhmäkoot pakollisissa kursseissa pyörivät 50 opiskelijan tienoilla. Valinnaiskursseilla lukumäärä putoaa alle kolmenkymmenen. Pienet ryhmäkoot ja hyvin yhteen nivoutuva vuosikurssi tekevät opiskelusta mukavaa huolimatta sen intensiivisyydestä. Lukuvuosi ja opiskelu muistuttavat rakenteeltaan suomalaista: neljä jaksoa ja jokaisen jakson jälkeen tentit.

Muumiruotsilla pärjää Tukholmassa

Jos arki Iso-Britanniassa ei mielestäni juurikaan eronnut suomalaisesta arjesta, poikkeaa elo Tukholmassa tästä vielä vähemmän. Merkittävin ero on ruotsin kieli, enkä valitettavasti enää Englannin vuosien jälkeen puhu ruotsia erityisen sujuvasti. Englannin kielellä Tukholmassa pärjää kuitenkin täysin. Myös suhtautuminen huonosti ”muminsvenskaa” jokeltavaan suomalaiseen on pääosin positiivista, mikä osaltaan kannustaa käyttämään kieltä ja oppimaan sitä uudelleen.

Kokonaisuudessaan ulkomailla asuminen on ollut mahtava kokemus, ja suosittelen sitä kaikille. Omalla kohdallani suurin toistaiseksi suurin hyöty ulkomaankokemuksestani on ehdottomasti kielitaito, joka on vahvasta lähtötilanteesta huolimatta parantunut merkittävästi. Myös uusien ja erilaisista kulttuureista olevien ihmisten tapaaminen ja omien ajattelumallien haastaminen on ollut palkitsevaa. Uskoisin ulkomaankokemuksen myös kantavan hedelmää työnhaussa.

Päivitetty 12.05.2016   Tulosta
Back to top