Skip to Content

Kandidaatin tutkinto Japanissa

Anni lähti lukion jälkeen opiskelemaan Japaniin. Reissussa vierähti useampi vuosi, mutta tuloksena oli kandidaatin tutkinto, vahva kielitaito ja uusia ystäviä eri puolilta maailmaa.

Olin jo lukio-opintojeni varhaisessa vaiheessa alkanut miettiä, että ylioppilaskirjoitusten jälkeen voisin lähteä ulkomaille pidemmäksi aikaa, jopa koko tutkintoa suorittamaan. Lukukausimaksuista ja muista kuluista selviäminen tuntui kuitenkin kovalta haasteelta, kunnes kuulin Japanin opetusministeriön suomalaisille opiskelijoille tarjoamasta viiden vuoden stipendistä alemman korkeakoulututkinnon suorittamiseen.

Stipendi sisälsi vuoden kieliopinnot ja varsinaisen kandidaatin tutkinnon, joka Japanissa suoritetaan neljässä vuodessa. Lukukausimaksujen lisäksi stipendiaatit saivat elinkustannuksia varten summan, joka riitti melko hyvin elämiseen myös Tokiossa. Olin jo ala-asteelta saakka ollut kiinnostunut Japanista, erityisesti japanilaisesta kirjallisuudesta ja elokuvista. Muuttaminen Japaniin viideksi vuodeksi ei tuntunutkaan liian radikaalilta ajatukselta, päinvastoin.

Valintakokeiden kautta matkaan

Kaikille hakijoille järjestettiin elokuussa kokeet Japanin suurlähetystössä. Kokeiden kokoonpano ja painotus on kuulemani mukaan sittemmin muuttunut. Kokeiden sisältö riippuu myös pääaineesta, jota hakija aikoo Japanissa opiskella, joten viimeisimmät tiedot kannattaa tarkistaa suurlähetystön sivuilta. Oma pääaineeni Japanissa oli valtio-oppi, ja valinnoissa osallistuin maailmanhistorian, matematiikan ja englannin kokeisiin. Myös japanin koe järjestettiin. Olin opiskellut japania jonkin verran, mutta tuona vuonna sillä ei vielä ollut merkitystä valinnassa.

Kokeiden perusteella muutama hakijoista kutsuttiin haastatteluun, ja joitakin päiviä haastattelun jälkeen kuulin tulleeni valituksi. Joskin valinta oli vielä alustava ja odotti hyväksyntää Japanista – lopullisen vahvistuksen sain vasta tammikuun lopulla seuraavana vuonna.

Kieliopintoja Osakassa

Huhtikuun alussa 2005 lensinkin jo Osakaan, missä aloin opiskella japania ennen varsinaisia tutkintoon johtavia opintoja. Kieliopintojen lisäksi opinto-ohjelmaan kuului erinäisiä pääaineesta riippuvia kursseja. Kaikille yhteinen oli Japanin yhteiskuntaa käsittelevä yleiskurssi. Humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen opiskelijat, kuten minä, opiskelivat lisäksi valtio-oppia, taloustiedettä ja Japanin historiaa; luonnontieteellisten alojen opiskelijat taas matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Valtio-opin ja taloustieteen kursseilla tarkoitus oli lähinnä oppia peruskäsitteet japaniksi eikä niillä käsitelty mitään kovin vaativaa.

Vaikka opiskelun tahti oli tiivis, vapaa-aikaa oli riittävästi ja vuoden aikana ehti tutustua hyvin muihin stipendiaatteihin, joita oli maailman joka kolkalta. Vaikka ensimmäisen vuoden jälkeen kaikki lähtivätkin suorittamaan opintojaan eri puolille Japania, yhteyttä on tullut pidettyä myös kotiinpaluun jälkeen.

Yliopiston valinta

Siihen, mihin yliopistoon kukakin päätyi tutkintoaan suorittamaan, vaikutti omien toiveiden lisäksi Osakassa suoritettujen kokeiden tulokset. Niitä ei verrattu japanilaisten opiskelijoiden pääsykoepisteisiin, vaan muihin stipendiaatteihin, joille oli kansallisissa yliopistoissa omat kiintiönsä. Itse harkitsin välillä viettäväni loput neljä vuotta Okinawalla, mutta koska pisteeni kaikissa Osakassa suoritetuissa kokeissa olivat melko hyvät, opettajani kehotti minua hakemaan Tokion yliopistoon. Pisteeni riittivät stipendiaattien joukosta ko. yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan (jonka oppiaineista yksi oli valtio-oppi) valituksi tulemiseen, mutta sen jälkeen valinta oli hyväksyttävä vielä opetusministeriössä ja itse yliopistossa.

Yliopiston valintaprosessi vaihteli hiukan yliopistosta ja tiedekunnasta toiseen: joissain valinta tehtiin pelkkien paperien perusteella, toisissa (kuten minun tapauksessani) oli lisäksi suullinen haastattelu ja joissakin järjestettiin myös kirjallinen koe. On kuitenkin todella harvinaista, että opetusministeriön stipendiaatti tulee hylätyksi, mutta pari sellaistakin tapausta oli. Heille opetusministeriö valitsi vähemmän maineikkaan opinahjon usein jostain hiukan pienemmästä kaupungista, joten hylätyksi tuleminen ei merkinnyt sitä, että opiskelijat olisi passitettu takaisin kotimaahansa.

Opintoja ja arkea Tokiossa

Vaikka Tokio on todella kalliin kaupungin maineessa, niin pitkään kuin asuin yliopiston asuntolassa saamani stipendi kattoi elinkustannukset enemmän kuin hyvin. Minulla oli myös varaa matkustaa muihin Aasian maihin Japanissa oloaikanani. Kaksi viimeistä vuotta asuin yksityisen vuokranantajan asunnossa, jolloin asuinkustannukset nousivat rajusti (osittain johtuen myös siitä että asuntola oli ollut niin uskomattoman halpa). Koska tein myös hiukan osa-aikatöitä, en silloinkaan joutunut liian tiukoille.

Opiskelut Tokion yliopistossa olivat haastavia ja mielenkiintoisia, vaikka toki suomalaisesta näkökulmasta opintorakenteessa oli myös erikoiset puolensa. Kaksi ensimmäistä vuotta suoritettiin omaan pääaineeseen liittyvien valmistavien opintojen lisäksi monenlaisia yleissivistäviä opintoja, joita ei kuitenkaan ollut järjestetty miksikään yksittäiseksi sivuaineeksi. Vasta kaksi viimeistä vuotta opiskeltiin omassa tiedekunnassa yksinomaan pääaineopintoja. Joskin myös valtio-opin opiskelijoilla oli pakollisia oikeustieteen kursseja, jotka ajoittain tuntuivat hiukan turhauttavilta, koska niistä oli minun näkökulmastani vähän hyötyä ja ne olivat kuitenkin vaikeusasteeltaan melko haastavia. Opettajat olivat kuitenkin kaikki alansa ykkösnimiä, millä on ehkä enemmän merkitystä niille, jotka etenevät maisteriopintoihin, koska massaluennoilla ei tietenkään ollut kovin suurta mahdollisuutta vuorovaikutukseen. Stipendiä voi saada jatkettua vielä kahdella vuodella, jos haluaa suorittaa myös maisteriopinnot Japanissa, mutta itse en ollut varma jatkosuunnitelmistani ja päätin palata Suomeen.

Massaluennoista huolimatta muihin opiskelijoihin tutustuminen ei ollut mitenkään vaikeaa, varsinkin kun olin mukana parissa opiskelijakerhossa, joita japanilaisissa yliopistoissa on joka lähtöön. Jos puhuu japania ja on jo opiskelujensa vuoksi osa japanilaista arkipäivää, on turha pelätä jäävänsä yksin tai ulkopuoliseksi, jos vaivautuu vähänkään olemaan itse sosiaalinen. Ulkomaalaisen ei todellakaan tarvitse olla Japanissa ikuinen ulkopuolinen, vaikka moni satunnaisesti Japanissa vieraillut haluaa niin uskoa. Viiden vuoden aikana tutustuu maahan kuin maahan aivan eri tavalla kuin pelkän yksittäisen vaihto-opiskeluvuoden aikana.

Tällainen vaihtoehto vaatii toki opiskelijalta joustavuutta ja huolellista suunnittelua myös sen suhteen, millaisia jatko-opintoja aikoo suorittaa tai millaista työtehtäviä tulevaisuudessa toivoo, mutta itse en ole kertaakaan katunut sitä, että suoritin kandin tutkintoni Japanissa.

Anni Kynsilehto

Lue Suuntana Japani -opas!

Päivitetty 09.08.2013   Tulosta
Back to top