Skip to Content

Japanin historian tutkinto Kiotosta

Iina päätti hakea lukio-opintojen jälkeen Japaniin opiskelemaan. Hän sai Japanin valtion apurahan ja päätyi opiskelemaan ensin japanin kieltä Osakaan ja sitten Japanin historiaa Kiotoon. Iina kotiutui hienosti uuteen kotikaupunkiinsa, vaikka olikin vuosikurssinsa ainoa eurooppalainen.

Japanin kulttuurista kiinnostuneena olin opiskellut kieltä 12-vuotiaasta asti, ja lukioaikanani pääsin viettämään vuoden vaihto-oppilaana Japanissa. Kokemus oli sen verran mukava, että suunnittelin meneväni yliopistostakin vuodeksi vaihtoon Japaniin. Lukion loppuvaiheilla sain kuitenkin tietää Japanin Suomen-suurlähetystön nettisivuilta Japanin opetusministeriön, MEXT:in, stipendistä, jonka avulla voi suorittaa koko tutkinnon Japanissa, ja päätin pyrkiä mukaan.

Alkukesästä 2010 osallistuin Helsingissä Japanin suurlähetystössä järjestettäviin valintakokeisiin. Tiedon löytäminen stipendistä ja kokeista oli ollut vaikeaa, sillä vain pieni osa hakijoista on kotoisin länsimaista. Vaikka olinkin suuntautunut humanistiselle puolelle, kokeisiin kuului myös matematiikka, jota varten olin harjoitellut ahkerasti tekemällä edellisten vuosien tehtäviä.

Japanin lukioissa opiskeltava matematiikka on kuitenkin hyvin erilaista Suomeen verrattuna, ja kun menin kysymään erääseen tehtävään apua lukioni matematiikanopettajalta, hän ei osannut ratkaista sitä. Englannin ja japanin kokeet menivät joka tapauksessa hyvin, minkä vuoksi minut kutsuttiin myöhemmin haastatteluun, jonka pohjalta minua suositeltiin opetusministeriölle. Sain kuitenkin tietää valinnastani vasta saman vuoden joulukuussa.

Meidän oli määrä saapua Japaniin huhtikuun alussa 2011, mutta valitettavasti maaliskuussa 2011 sattunut Tohokun maanjäristys ja tsunami muuttivat suunnitelmia. Hetken ajan pelkäsimme, että koko stipendi olisi peruutettu, mutta lopulta lähtö vain viivästyi muutamalla viikolla. Osa stipendiaateista tosin oli itse perunut matkansa.

Valmistava vuosi Osakassa, tutkinto Kiotosta

Ensimmäisen vuoden vietimme Osakassa opiskelemassa Japanin kieltä ja kulttuuria. Asuimme yliopiston yhteydessä sijaitsevassa ulkomaalaisten opiskelijoiden asuntolassa. Porukkaa oli vähemmän kuin tavallisesti, joten vuosikurssillamme oli tiivis yhteishenki. Sain hyviä ystäviä Intiasta, Koreasta ja Singaporesta, ja pidämme edelleen toisiimme yhteyttä. Opiskelun lisäksi vietimme aikaamme tutustumalla alueen nähtävyyksiin.

Seuraavien neljän vuoden aikana meidän oli tarkoitus suorittaa varsinainen tutkinto jossakin maan yliopistoista. Erään opettajani tarinoiden perusteella halusin ehdottomasti Kiotoon, jonka yliopisto on Tokion jälkeen Japanin arvostetuin. Luokanvalvojamme tosin kysyi, eikö vanhempiani haittaisi, vaikka en menisikään Tokioon. Kioto on Japanin entinen pääkaupunki ja täynnä historiallisia kohteita, mikä kiinnosti minua kovasti. Lisäksi ajattelin, että sopeutuisin ”vain” 1,5 miljoonan asukkaan Kiotoon paremmin kuin Tokion kaltaiseen suurkaupunkiin.

Japanilaiset valmistautuvat yliopiston pääsykokeisiin jopa vuosikausia, joten minun ei onneksi tarvinnut osallistua samoihin kokeisiin heidän kanssaan, vaan opiskelupaikkani määräytyi haastattelun ja ensimmäisen vuoden arvosanojen perusteella. Valitsin pääaineekseni Japanin historian, koska pidin historiasta, ja koska halusin ymmärtää maan kulttuuria pintaa syvemmältä. Suunnitelmani oli jäädä töihin Japaniin, ja elättelin jopa – kieltämättä hieman epärealistisia – toiveita tutkijanurasta. Lisäksi Japanissa pääainetta tärkeämpää on usein yliopiston nimi, joten historian opiskelijat eivät välttämättä päädy tai edes pyri töihin historian alalle.

Suomalainen on harvinainen näky kampuksella

Asuin Kiotossa yksin, lähellä yliopiston kampusta. Asunnon löytäminen sujui lopulta melko helposti, vaikka osa vuokranantajista kieltäytyykin majoittamasta ulkomaalaisia opiskelijoita. Koulussa herätin huomiota olemalla vuosikurssini ainoa eurooppalainen. En kuitenkaan halunnut jäädä yksin, joten liityin heti alussa luokkani ”biletoimikuntaan”.

Japanilaiset opiskelijat valitsivat pääaineensa vasta toisen vuoden lopulla, joten alussa meidät oli jaettu luokkiin sen perusteella, mitä kieltä opiskelimme. Sain luokaltani muutaman hyvän ystävän, vaikka tunsinkin välillä oloni hieman ulkopuoliseksi muiden vertaillessa kokemuksiaan pääsykokeista.

Toisena yliopistovuotena Japanissa asumisen alkuviehätys oli ehtinyt laantua, ja kostea ilmasto sai tottumattoman ulkomaalaisen sairastelemaan usein. Lisäksi käsitykseni historian tutkimuksesta alkoi olla hieman realistisempi, ja olisin halunnut vaihtaa pääainetta. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, joten keskityin suorittamaan opintoni kunnialla loppuun. Onneksi historian opiskelijat ja professorit olivat ystävällisiä ja avuliaita, ja ulkomaalaiset ystäväni tarjosivat vertaistukea. Opiskelu sujui lopulta omalla painollaan, ja minulle jäi aikaa tehdä myös töitä opintojeni ohella. Työskentely auttoi oppimaan kieltä ja tutustumaan Japaniin entistä syvemmin. Sain uusia ystäviä, ja tunsin vähitellen kotiutuvani Kiotoon.

Suomi kutsui valmistumisen jälkeen

Kuten usein käy, viisi vuotta kului lopulta liiankin nopeasti. Japanilaiset opiskelutoverini menivät töihin kuka rautatieyhtiölle, kuka vaatevalmistajalle. Vaikka alussa olinkin suunnitellut muuttavani pysyvästi Japaniin, elämä sujuu harvoin viisivuotissuunnitelman mukaan, ja päädyin palaamaan takaisin Suomeen. Aion kuitenkin jatkossakin tehdä töitä Japanin ja Suomen hyväksi, enkä vaihtaisi opiskelukokemustani mihinkään.

Japanin yliopistotutkinto eroaa kovasti suomalaisesta, mikä saattaa aiheuttaa valmistuneelle päänvaivaa Suomessa, mutta itse en ole vielä kohdannut kovin moneen ongelmaan. Jos aikeena ei ole tehdä Japaniin liittyviä töitä, jokin toinen maa saattaa olla parempi vaihtoehto, mutta viisi vuotta missä tahansa maassa on erinomainen mahdollisuus oppia tuntemaan maa pintaa syvemmältä ja avartaa lisäksi omia näköalojaan. Kokemukseni mukaan vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen kasvattaa kielitaidon lisäksi joustavuutta, rohkeutta ja kykyä ajatella asioita toisen näkökulmasta, mistä lienee hyötyä myös kotimaassa.

Valmistujaisissa professorini ennusti minun vielä palaavan takaisin Japaniin. Niin, kukapa tietää.

Iina

Päivitetty 08.08.2016   Tulosta
Back to top