Skip to Content

Harjoittelussa louhintatekniikan yrityksessä Saksassa

Tuuli tutustui saksalaiseen työkulttuuriin ja paransi kielitaitoaan louhintatekniikan yrityksessä Essenissä.

Paikan haku ja valmistautuminen

Itse harjoittelupaikan hakeminen on helppoa, sillä muuta ei tarvinnut tehdä kuin kirjoittaa CV englanniksi ja täyttää hakulomake, sekä toimittaa ne ajoissa oppilaitokseni KV -harjoitteluneuvojille.

Pyrin hakiessani katsomaan paikkoja joihin minulla oli parhaimmat mahdollisuudet päästä. Kannattaa siis katsoa mitä vaatimuksia ja toivomuksia työnantajalla on ja kuinka hyvin ne vastaavat omia taitoja ja kokemuksia. Itse halusin mieluiten Saksaan, sillä toiveenani oli saksan kielitaidon parantaminen.

Kesällä sain kotiini informaatiopaketin harjoittelutyönantajaltani Atlas Copcolta. Paketissa oli työsopimus, lista todistuksista, jotka minun sinne tuli mukanani tuoda, tietoa yrityksestä sekä Essenistä. Näiden avulla pystyin hyvin valmistautumaan lähtöön.

Harjoittelusta en tiennyt juuri mitään ennen paikan päälle saapumista, sillä itse työpaikkailmoituksessakaan ei mainittu mitään. Myöskään vaatimuksista harjoittelijan työ- tai opiskelukokemuksesta ei ollut mainintaa. Ainoastaan toivottiin opintojen loppupuolelle edennyttä opiskelijaa ja hyvää saksan kielen taitoa.

Työtehtävät

Työskentelin ruotsalaiseen Atlas Copco -konserniin kuuluvassa yrityksessä nimeltään Atlas Copco Construction Tools. Konsernilla on kolme liiketoiminta-aluetta: kompressoritekniikka, louhintatekniikka sekä Atlas Copco Tools. Essenissä valmistetaan maanpäälliseen poraukseen porauslaitteita sekä Silent Demolition -purkulaitteistoja. Yritys kuuluu louhintatekniikan liiketoiminta-alueeseen, ja työntekijöitä on noin 350.

Ensimmäisten päivien jälkeen minulle selvisi, että varsinainen esimieheni oli vielä lomalla ja saapuisi töihin vasta kolmen viikon kuluttua. Hän oli jättänyt minulle tehtävän, jonka aloitin heti. Ongelmana tehtävänannossa oli se, ettei kukaan muu oikein tarkalleen tiennyt, mitä esimieheni minun halusi tekevän.

Työskentelin ”Arbeitsvorbereitung” -osastolla, jossa suunniteltiin kiinnittimiä ja ohjelmoitiin työstökoneille NC -ohjelmat. Lisäksi osasto toimi työkaluhallinnan kanssa yhteistyössä työkalujen suunnittelussa. Tehtävänäni oli mallintaa MS Visiota käyttäen toimintakaavio informaatio- ja materiaalivirran kulusta prototyypin valmistukselle. Tämän lisäksi tein myös kaaviot Flow Management sekä Tools Management -yksiköistä. Flow Managementin tehtävänä on pääasiassa huolehtia tuotannon sujuvasta virtauksesta.

Työaikani oli seitsemän tuntia, johon ei kuulunut ruokatuntia. Eli käytännössä vietin töissä yhteensä seitsemän ja puoli tuntia viitenä päivänä viikossa.

Tehtäväni suorittamisessa käytin parisen viikkoa ”turhan” informaation hankkimiseen, koska en esimieheni poissa ollessa saanut selkeitä ohjeita siitä, mitä minun tulisi tehdä. Tehtävä ei varsinaisesti vaatinut mitään erityisosaamista, mutta sitä suorittaessani sain hyvän käsityksen siitä, kuinka tehtävät hoidetaan kyseenomaisilla osastoilla ja hieman laajemminkin. Lisäksi jouduin keskustelemaan hyvin paljon eri ihmisten kanssa. Täten myös uutta sanastoa oppi todella paljon.

Tehtävän suorittamiseen minulla meni reilu kuukausi. Työskentelin suhteellisen verkkaisella tahdilla. Ilmeisestikin esimieheni oli ajatellut, että siinä menisi paljon kauemmin, sillä hän oli yllättynyt, kun ilmoitin työn olevan valmis.

Ryhdyin vähän ennen kuin tehtäväni oli valmis vihjailemaan esimiehelleni tekemisen loppumisesta, mutta hän ei siihen juurikaan reagoinut. Esimieheni toimi koko Engineering- osaston esimiehenä, joten hän oli varsin kiireinen. Kuitenkin jatkuvien kyselyjeni ansiosta sain toimiston muilta työntekijöiltä sekä työkalupäälliköltä pieniä tehtäviä. Ongelmana oli edelleen se, että kaikki olettivat minulla tehtävien tekemisessä kestävän kauemmin mitä todellisuudessa kesti. En sitten tiedä miten he ajan arvioivat.

Työilmapiiri yrityksessä

Yleisesti minulle jäi sellainen käsitys, ettei Saksassa harjoittelijoiden odoteta tekevän kovin paljon työtä. Harjoittelu on enemmänkin yritykseen tutustumista ja katselemista. Itse kuitenkin vaadin tehtäviä, sillä en siellä halunnut turhaan istua. Muuten työntekijät tekevät ahkerasti ja tunnollisesti töitä, kuitenkin harvemmin ylitöitä.

Tietynlaista jäykkyyttä oli havaittavissa ”Arbeitsvorbereitung” -yksikössä, mikä ilmeisestikin johtui siitä, ettei kukaan uskaltanut esimiehelleni mitään sanoa. Muuten työkaverit olivat todella mukavia ja auttavaisia, minkä johdosta viihdyin harjoittelupaikassani hyvin.

Yleisesti yrityksessä ilmapiiri oli rento eivätkä ihmiset mielestäni suomalaisista eronneet. Kätteleminen ja teitittely kylläkin ovat tärkeitä saksalaisille. Aamulla jokaista työkaveria tulee kätellä ja toivottaa hyvät huomenet ja jos ensimmäistä kertaa tavataan vasta päivällä, tehdään se sitten silloin.

On kohteliasta teititellä, kunnes on tehty ”sinunkaupat”. Kuitenkin käytännössä kaikki sanoivat minulle hieman naureskellenkin, ettei tarvitse teititellä. Sähköposteissa kuitenkin käytin teitittelymuotoa.

Asuminen Essenissä

Asuin kolmen muun opiskelijan kanssa yksityiseltä vuokratussa asunnossa Essenin keskustassa. Vuokrasin siis huoneen asunnosta. Kolmeksi kuukaudeksi ei kuulemani mukaan ole kovinkaan helppoa saada asuntoa. Asunto, jossa asuin oli tarkoitus irtisanoa juuri marraskuun loppupuolella, kun kämppikseni muuttivat kaikki silloin pois. Asunnossa oli riittävät kalusteet asumiseen ja sain käyttää kämppisteni astioita yms. Asunto oli vanha ja hieman kylmä, mutta todella mukavat kämppikset peittosivat asunnon huonot puolet.

Vuokraa maksoin 240 € /kk, mikä sisälsi veden ja sähkön. Tämän lisäksi meillä oli internetyhteys, joka maksoi 13 € /kk. Halvemmallakin, tai ainakin parempilaatuisen, asunnon Essenistä varmasti saa samalla vuokralla. Kuitenkin tällöin joutuu asumaan keskustan ulkopuolella, lukuun ottamatta opiskelija-asuntoja.

Saksan kieli

Saksaa olin lukenut jo yläasteelta asti, yliopistossa kuitenkin vain pari kurssia. Olin juuri palannut Espanjasta, mikä hieman vaikeutti ensimmäisiä viikkoja Saksassa. Sanat tulivat ensiksi espanjaksi mieleen. Kuitenkin heti ensimmäisestä viikosta alkaen yritin puhua saksaa sen verran kuin osasin ja muut saksalaiset puhuivat saksaa myös minulle. Kieli alkoi sujua varsin nopeasti ja reilun kahden kuukauden jälkeen tuntui aivan normaalilta puhua saksaa.

Saksaa puhuin myös töissä aivan ensimmäisiä päiviä lukuun ottamatta. Kaikki työpaikalla olivat kannustavia. Normaali arkipäivänkeskustelu onnistui kyllä jo heti alussa, mutta työssä jouduin käyttämään paljon teknillistä sanastoa, joka ei ollut minulla kovinkaan vahva. Loppujen lopuksi kolmen kuukauden jälkeen olen erittäin tyytyväinen oppimaani sanavarastoon ja varsinkin teknillisen sanaston hallintaan.

Mitä harjoittelusta jäi käteen?

Kokonaisuutena harjoittelu oli hyvä kokemus. Kielitaitoni koheni huomattavasti; oli hienoa huomata kuinka kolmen kuukauden jälkeen pystyi keskustelemaan töissä muustakin kuin millainen ilma on. Työkokemukseni ja tietotaito karttuivat myös, vaikka tekemisen puute ja lievä välinpitämättömyys harmitti jonkun verran.

Kuitenkin niille, jotka ovat vähänkään harkinneet ulkomaille harjoitteluun lähtemistä, ehdotan, että toteutatte sen. Harjoittelu on hyvä kokemus nähdä millaista elämä ja työskentely on toisessa maassa.

Saksaan harjoitteluun lähteville suosittelen harjoittelun aloittamista heinä-elokuussa, sillä silloin on eniten muita harjoittelijoita ja samalla enemmän toimintaa. Kerron myös mielelläni lisää kokemuksia ja vastaan kysymyksiin parhaani mukaan. Rohkeasti matkaan!

Tuuli Korhonen

Päivitetty 06.11.2014   Tulosta
Back to top