Skip to Content

Harjoittelijana Suomen edustustossa Murmanskissa

Uutiskatsausten, raporttien ja muistioiden laatiminen kuuluivat Annan lähetystöharjoittelun arkeen.

Kaamosaika Murmanskissa

Tein CIMOn korkeakouluharjoittelun Suomen Venäjän edustustossa, Pietarin pääkonsulaatin Murmanskin toimipisteessä talvella 2008–2009. Korkeakouluharjoitteluni kesti lokakuun alusta maaliskuun loppuun. Murmansk on noin 320 000 asukkaan satamakaupunki Kuolan niemimaalla, Barentsin meren tuntumassa. Kaupunki on rakennettu tunturiin, vuonon rannalle.

Pohjoisesta sijainnista huolimatta Murmanskissa ei ole niin kylmä kuin mielikuvat antavat ymmärtää. Keskimäärin pakkasta on kymmenestä kahteenkymmeneen astetta.
Barentsin meri tekee ilmasta leudon verrattuna Kuolan niemimaan sisäosiin, jossa pakkasta voi olla jopa neljäkymmentä astetta.

Murmanskin alueen suurimpia haasteita on kaamosaika. Noin kolmen kuukauden aikana aurinko ei nouse juuri ollenkaan. Muutaman tunnin sininen hetki on päivän valoisin aika.

Murmansk on elävä kaupunki, joka on ainutlaatuinen jo sijaintinsakin kannalta. Murmanskin alue on energiastrategisesti tärkeä paikka Venäjälle, mikä tekee siitä myös kansainvälisesti ja poliittisesti kiinnostavan alueen.

Matkustaminen Murmanskiin

Murmansk on konkreettisesti kaukana. Julkisilla kulkuneuvoilla kaupunkiin pääsee ainoastaan kolme kertaa viikossa Ivalosta. Matka tilataksin kokoisella venäläisbussilla maksaa noin viisikymmentä euroa ja kestää noin kuusi–seitsemän tuntia. Autot ja matkat muistuttavat Pietarin ja Helsingin väliä kulkevia ”marshrutkia”. Liput voi halutessaan ostaa etukäteen Ivalon tai Murmanskin keskustoissa sijaitsevilta linja-autoasemilta.

Murmanskin ja Pietarin välillä kulkee juna kaksi kertaa päivässä. Matka kestää hieman yli vuorokauden, ja halvin paikka ”platskarta” maksaa noin 25 euroa yhteen suuntaan.

Työtehtävät edustustossa

Suomen Pietarin pääkonsulaatin Murmanskin toimipiste on suhteellisen itsenäinen yksikkö. Minulla oli kaksi työnantajaa. Pääkonsulaatille Pietarissa kirjoitin kaksi kertaa kuussa ilmestyneen Luoteis-Venäjän uutiskatsauksen Murmanskin ja Arkangelin alueen uutisista sekä kaksi suurempaa raporttia. Paikallisen esimieheni toimeksiantoina kirjoitin muun muassa ulkoministeriön sisäiseen viestintään tarkoitettuja muistioita, käännöksiä ja tiedotteita suomalaisille joukkotiedotusvälineille.

Osallistuin myös useaan seminaariin, jotka käsittelivät useimmiten turvallisuus-, energia- ja ympäristöasioita. Korkeakouluharjoittelijan tehtävät olivat pääsääntöisesti viestintä- ja tiedotustyötä alueen sosiaalistaloudellisesta ja kansainvälistymiskehityksestä. Harjoittelijahaussa korostettiin talouden ja kaupan, valtio-opin, kansainvälisen politiikan tai viestinnän opintoja.

Työtehtävät olivat nopeasti omaksuttavia, joten selvisin tehtävistä hyvin pelkällä viestintäkokemuksella. Venäjän kielen taidosta oli työtehtävissä apua, sillä kaikkea aineistoa ei ollut saatavilla englanniksi. Uutiskirjeen toimittaminen sujuisi hyvin myös englanninkielisten lähteiden pohjalta, mutta seminaarien ja raporttien yhteydessä sekä suomalais-venäläisessä yhteisössä työskentelyssä kielitaito oli selkeä etu.

Asuminen, viisumi ja vakuutukset

Olin asunut ennen harjoitteluani jo vuoden Venäjällä, mikä helpotti asettumistani Murmanskiin. Opiskelin Pietarin valtion yliopistossa journalismia puoli vuotta, jonka jälkeen työskentelin viisumivirkailijana tulevan työnantajani alaisena. Hain työviisumini Murmanskiin Ulkoministeriön kautta, ja ”tehsotrudnik” -viisumi valmistui noin kolmessa viikossa. Tarran asettaminen passiini Katajanokalla kesti vuorokauden.

Murmanskin sisäministeriö muuttaa myönnetyn yksikertaviisumin monikertaviisumiksi. Itselläni oli jo voimassaoleva opiskelijavakuutus, joka kattoi henkivakuutuksen lisäksi myös tavaravakuuden Suomessa ja Venäjällä. Myöhemmin kuulin, että Ulkoministeriön kautta olisi ollut mahdollista saada edullisempi vakuutus ilman tavaravakuutta.

Konsulaatissa kiertää perintönä muutamia asuntoja uusille tulokkaille. Oma asuntoni sijaitsi keskustan laitamalla noin puolen tunnin kävelyn päässä työpaikasta. Minulle oli yllätys kuinka kallis kaupunki Murmansk on. Vuokrat olivat noin 350–400 euron suuruisia.

Sähkö ja julkiset kulkuneuvot ovat Venäjällä halpoja, joten niistä ei koitunut liiemmin kustannuksia. Bussit, trollikat ja marshrutkat maksavat noin kaksikymmentä senttiä per matka ja viralliset taksitkin vain muutaman euron. Sen sijaan elintarvikkeet ja vaatteet ovat Pietarin hinnoissa ja erityisesti tuontitavara on kallista.

Murmanskissa on kaduilla pieniä vihannes- ja hedelmäkojuja sekä kioskeja. Kaupunkiin ja lähiseudulle on kuitenkin avattu muutaman vuoden aikana suuria supermarketeja, joiden valikoimat ovat kattavia ruoasta kodinkoneisiin. Lähes jokaisessa liikkeessä käyvät maksuvälineenä yleisimmät kortit. Kaupungissa on myös useita kuntosaleja, ravintoloita, pubeja ja muutama iso yökerho. Ulkona käyminen on halpaa verrattuna esimerkiksi Pietariin.

Suosittelen Murmanskia Venäjästä kiinnostuneille opiskelijoille. Työtehtävät konsulaatissa ovat kiinnostavia, vastuullisia ja kielitaitoa kehittäviä. Sain kaupungista myös paikallisia ystäviä. Verrattuna miljoonakaupunkien sykkeeseen, Murmanskissa on jäljellä pikkukaupungin rentoutta, huumoria ja ystävällisyyttä. Paikallisten mielestä kaamos on se, mikä tekee Murmanskista ja murmanskilaisista juuri omanlaisiaan.

Anna

Päivitetty 09.07.2012   Tulosta
Back to top