Skip to Content

Graafista suunnittelua ja kieltä oppimassa Japanissa

Liisan pitkäaikainen haave toteutui vaihto-opintojen muodossa Nousevan auringon maassa.

Kielitaitoa, kokemuksia ja uskoa omiin kykyihin

Saapuessani huhtikuussa 2009 Tokion Naritan kansainväliselle lentokentälle Japaniin, tuntui kuin olisin aloittamassa aivan uutta elämää. Vaikka kyseessä ei ollut ensimmäinen matkani Nousevan auringon maahan, olin astumassa arkeen hyvin omintakeisessa kulttuurissa, ja ensimmäistä kertaa täysin yksin, ilman perhettä tai vanhoja ystäviä.

Vaihtoon lähteminen oli ollut minulle kuitenkin selvää jo oikeastaan yläasteajoista lähtien, jolloin kiinnostuin Japanin kulttuurista ja kielestä, joten vaikka edessä oli paljon uuden opettelua, paperisotaa ja rahanmenoa, tiesin, että vuosi Japanissa on juuri sitä, mitä haluan ja tarvitsen.

Noin vuoden mittaisten valmistelujen, osa-aikatöiden, opintolaina- ja stipendihakemuksen, sekä ahkerien kieliopintojen jälkeen seisoin uuden 17-neliöisen kotini kynnyksellä Tokiossa, maailman suurimman, yli 35 miljoonan ihmisen asuttaman metropolialueen laidalla. Edessä olisi kokemuksientäyteinen vuosi, jota en koskaan unohtaisi.

Kielimuuria ei voi kiertää, mutta sen yli pystyy kiipeämään

Se, mihin kuka tahansa Japaniin saapuva ulkomaalainen ensitöikseen törmää, on kielimuuri. Yleisesti ottaen japanilaisten englannin taidot rajoittuvat lähinnä itsensä esittelyyn, joten vaikka lomamatkasta Japanissa selviää ilman kummempia hankaluuksia ilman japanin opintoja, ei elekieli välttämättä riitä enää siinä vaiheessa, kun pitäisi käydä hankkimassa ulkomaalaiskortti virastosta, avaamassa pankkitili tai selvitettäessä miten hankkia japanilainen kännykkäliittymä.

Lisäksi suuri osa japanilaisista yliopistoista tarjoaa opetustaan vain japanin kielellä. Vaikka kieltä toki oppii väistämättä ummikkonakin, väittäisin, että elämä ja kotiutuminen uuteen kulttuuriin on huomattavasti helpompaa, jos lähtökohtana on edes hieman kielen alkeita ja peruskielioppia.

Itse ehdin opiskella japanin kieltä yhteensä noin parin vuoden ajan ammattikorkeakoulussani, ja lisäksi takana oli viikon mittainen intensiivikurssi japanin perusteisiin lukioajoilta, sekä runsaasti itseopiskelua.

Saapuessani Japaniin en kuitenkaan voi väittää osanneeni puhua maan kieltä kovin sutjakkaasti – kuunteleminen onnistui silloin tällöin, mutta lauseiden muodostaminen karahti milloin sanavaraston kapeuteen, milloin suppeaan kieliopin tuntemukseen. Koska uuden oppilaitokseni, Joshibijutsudaigakun, eli Joshibi University of Art and Designin kaikki opetus oli japaniksi, ja luokkatovereistani ainoastaan yksi osasi puhua englantia hieman enemmän, muodostui elämisen, ystävyyssuhteiden ja opiskelun kieleksi ainoastaan japanin kieli.

Muutamassa kuukaudessa huomasin, että kynnys puhumisen yrittämiselle oli kadonnut, ja nyt, vaihtovuoden puolivälissä normaalista arjesta selviää ilman suurempia ongelmia. Kielen kehityksen ansiosta myös ystävyyssuhteet ovat päässeet syventymään, kun keskustelut voivat koskettaa välillä muutakin kuin säätä.

Sitä kuuluisaa japanilaista vieraanvaraisuutta

Japanilaiset ovat äärettömän ystävällisiä, vieraanvaraisia ja auttavaisia, joten ongelmienkin edessä yleensä löytyy joku, joka tarjoutuu auttamaan. Juna-asemalla ei tarvitse kauaa seisoa sormi suussa, kun joku tulee kysymään mihin haluaisit mennä ja useimmiten vielä lähtee viemään sinut kädestä pitäen oikeaan paikkaan. Myös opiskellessa luokkatoverini ovat olleet korvaamaton apu.

Ystävän kotona käydessä voi olla melko varma, että päätyy illallispöytään parhaassa tapauksessa koko perheen kanssa, ja pidempien loma-aikojen jälkeen useampikin luokkatoveri voi palata reissun päältä mukanaan tuliaisia. Niinpä, paitsi uusien ystävien iloksi, myös oman mielenrauhansa vuoksi onkin varsin viisasta pakata matkalaukkuun pieniä, suomalaisia tuliaisia odottamaan niitä tilanteita, joissa ei halua olla tyhjin käsin.

Kallista ja halpaa

Maana Japani on kallis kuten Suomikin, joten vaikka olin tehnyt paljon töitä rahoittaakseni matkani, jouduin ottamaan myös pienen opintolainan. Lisäksi onnistuin saamaan japanilaisen järjestön JASSOn vaihto-opiskelijoille tarjoaman stipendin, jota ilman Tokion korkean vuokran maksaminen olisi ollut paljon hankalampaa.

Ruokamenot ovat liikkuneet parin sadan euron tienoilla kuukautta kohti, mutta tämä summa on sisältänyt tavalliseen opiskelijaruokavalioon nähden melko hulppeitakin aterioita, ja ulkona on tullut syötyä melkein joka viikko. Kouluruokailu on yhtä halpaa kuin Suomessa, ja sitä kannattaakin ehdottomasti suosia. Ulkona syöminen on verrattain edullista ja koska ravintoloita löytyy joka lähtöön pienemmistäkin kaupungeista, tuntuu minimaalisen yksiön keittiö välillä ankealta vaihtoehdolta tunnelmalliseen naapurikuppilaan nähden.

Ei kannata olla liian ennakkoluuloinen kummallistenkaan annosten kohdalla – yksi itselleni tärkeistä elämyksistä onkin ollut nimenomaan japanin ruokakulttuurin tuntemukseni syventäminen. Kaikkien tunteman sushin lisäksi kun japanilainen keittiö tarjoaa paljon muitakin mielenkiintoisia, herkullisia ja visuaalisesti uskomattoman kauniita ruokalajeja.

Jos Japanista kannattaa jotakin hankkia, niin se on ehdottomasti elektroniikka kameroineen, pelikoneineen ja tietokoneen oheistarvikkeineen. Lisäksi luonnollisesti kaikki japanilaiseen populaarikulttuuriin liittyvät tuotteet kuten elokuvat, animaatiot, kirjat, pelit ja musiikki ovat myynnissä kotimaassaan halvemmalla kuin Suomessa.

Usein kuulee sanottavan, että matkustaminen Japanissa on kallista. Se pitää paikkaansa, mikäli haluaa hurauttaa luotijunalla tai lentokoneella parissa tunnissa metropolista toiseen. Halpoja tapojakin kuitenkin löytyy, mikäli vain jaksaa seurailla tarjouksia ja sovittaa aikataulunsa budjetin mukaan, ilman kiirettä.

Vaikka periaatteessa näkemistä Japanissa tuntuu riittävän vuosikausiksi pelkästään oman asuinprefektuurin sisällä, ei tutkimusretkiä kannata mielestäni rajoittaa vain lähimaastoon, sillä pitkän saarivaltion joka kolkalla on tarjottavanaan omat erityispiirteensä ja omintakeiset maisemansa. Itse vietin kesälomastani suurimman osan reissaten kolmella Japanin neljästä pääsaaresta. Mikäli haluaa nähdä mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä rahalla, pääsee halvalla junapassilla, tarjouslentolipuilla, yöbusseilla sekä hostelli- ja kapsellihotellimajoituksella yllättävän pitkälle minimaalisellakin reissubudjetilla.

Tulevaisuus täynnä mahdollisuuksia

Vaihtoaikani Japanissa on ollut erittäin positiivinen kokemus. Vaihdon aikana olen paitsi oppinut puhumaan uutta vierasta kieltä sujuvasti, tutustunut upeaan kulttuuriin ja matkustanut ympäri kaunista maata enemmän kuin jotkut japanilaiset itse. Olen myös saanut oppia uusia, inspiroivia puolia omasta ammattialastani.

Tärkeimpänä kaikesta listaisin kuitenkin sen, miten suunnattomasti ajoittain vaativa ja haasteellinen vaihtovuosi on vaikuttanut itsetuntooni ja uskooni omiin kykyihini. Tulevaisuus tuntuu yhtäkkiä olevan täynnä mahdollisuuksia! Enkä pitäisi ollenkaan mahdottomana, että löydän itseni valmistumisen jälkeen jälleen Japanista – joko töistä, harjoittelusta tai opiskelemasta.

Liisa Stenberg,
Graafisen suunnittelun opiskelija

Lisää vaihtovuodestani ja siihen valmistautumisesta voit lukea blogistani osoitteessa http://riisanonippon.blogspot.com

Päivitetty 21.08.2012   Tulosta
Back to top