Skip to Content

Graafisen alan opiskelijavaihdossa Pietarissa

Alisa oppi tuntemaan venäläistä opiskelijaelämää, ja huomasi etteivät läheskään kaikki ennakkokäsitykset Venäjästä pidä paikkaansa.

Vaihtokohteen valinta

Päätin lähteä vaihtoon opintojen kolmannen vuoden keväällä (1.2.1010 - 30.6.2010). Se tuntui sopivalta ajalta, ja asioiden hoitamiseen riitti hyvin aikaa. Aloitin kohteen valitsemisen vuotta aikaisemmin. Halusin mennä vaihtoon Venäjälle, mutta meidän linjalla ei ollut sinne suhteita, joten jouduin itse etsimään yliopistoja ja miettimään eri vaihtoehtoja. Parin kuukauden etsinnän jälkeen löysin CIMOn, jonka kautta voi hakea joka vuosi Venäjän valtion apurahaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että opiskelu Venäjällä on ilmaista. Päätin hakea sitä, ja muutaman kuukauden odotuksen jälkeen sain myöntävän vastauksen.

Opinnot Pietarissa

Opiskelupaikkani oli St. Petersburg State Polytechnic University, Institute of International Educational Programs (IMOP), graafisen suunnittelun osasto. Koska pystyin opiskelemaan venäjäksi, valittavissa oli yli 30 kurssia. Kaksi ensimmäistä viikkoa kiertelin kiinnostavimmat kurssit läpi ja valitsin parhaimmat. Myös opettajat vaikuttivat päätökseen, sillä taso vaihteli paljon. Loppujen lopuksi valitsin 6 kurssia. Piirustusta, maalausta, tietokonegrafiikkaa, flash:ia, typografiaa ja illustraatiota.

Tuntuu, että venäjällä yleisesti ottaen panostetaan enemmän määrään kuin laatuun. Mitä enemmän eri vaihtoehtoja opettajalle tuo, sen parempi. Meillä taas tuodaan näytille vain parhaat työt. Venäläiset opiskelijat joutuivat tästä johtuen opiskelemaan todella paljon. Heillä kesti koulupäivä kymmenestä kuuteen, se sen jälkeen heidän oli saman tien riennettävä kotiin tekemään läksyjä. Se tarkoittaa sitä, että heillä ei ole mitään muuta elämää koulun ohella. Kaikki vapaa-aika menee läksyjen tekemiseen. Eikä tietenkään töissä ehditä käymään, kuten suomalaiset opiskelijat tekevät.

Itselläni kurssit olivat projektiluonteisia, eli teimme visuaalisia tehtäviä, eikä teoriaa pahemmin ollut. Mutta kuulin kavereilta, joilla oli tenttejä, että lunttaaminen on todella yleistä Venäjällä. Opiskelijat tuovat omia materiaaleja tenttiin, mikä on todella outoa. Suomessa suoritus hylättäisiin saman tien.

Käytännön asiat

Ainoa ennakkoluuloni, joka piti paikkansa, oli byrokratia. Se ei todellakaan toimi niin kuin sen pitäisi toimia. Kaikki, siis ihan kaikki, tehdään vaikeimman kautta. Venäläiset rakastavat paperilappuja ja leimoja. Niitä sitten metsästetään mitä ihmeellisimmistä paikoista. Mutta kun alussa asennoitui oikein, niin kyllä siitä alkusekamelskasta selvisi.

Koulussakin, jos halusi tavoittaa opettajan, niin täytyi ensin käydä toimistossa kysymässä missä luokassa kyseinen opettaja opettaa. Sitten juosta luokkaan toivoen, että opettaja on siellä vielä. Mailin kautta kommunikointi ei vielä onnistunut jostain syystä. Monesti opettajat saattoivat mennä kesken tuntia puhumaan puhelimeen puoleksi tunniksi. Eikä kukaan valittanut siitä, se oli näköjään täysin normaalia.

Asuminen

Asuntola sijaitsi samassa rakennuksessa yliopiston kanssa. Varsinkin talvella se oli aivan mahtavaa. Ei tarvinnut mennä ulos, paitsi jos ruoka oli loppu. Asunnot olivat eritasoisia. Itselläni oli melko huonotasoinen huone, mutta vuokrakin oli sen mukainen. Maksoin kuukaudessa 65 euroa muistaakseni. Jaoin huoneen slovakialaisen tytön kanssa. Viereisessä huoneessa oli venäläinen ja kiinalainen tyttö. Me neljä jaoimme pienen keittiön, vessan ja kylpyhuoneen. Tästä astetta heikompi vaihtoehto oli ollut jakaa sama huone kahden ihmisen kanssa.

Kun ankeuteen tottui, asuminen oli ihan mukavaa siellä. Torakoita vilisi, mutta huonekaverini yleensä heräsi ennen minua, joten kun itse nousin ylös, ne olivat jo piiloutuneet. Muistaakseni näin vain kaksi torakkaa puolen vuoden aikana.

Sähkön kanssa oli myös taistelemista. Välillä sähkö oli katkaistu pari päivää, jolloin pääsimme luomaan romanttista tunnelmaa kynttilöiden avulla. Lämmin vesikin loppui välillä, mutta eihän se nyt niin vakavaa ole jos ei pariin päivään peseydy!

Yleistä

Suomalaisilla on paljon ennakkoluuloja Venäjää kohtaan. Siksi kaikkien pitäisi käydä ainakin kerran Venäjällä, ja todeta, ettei siellä ole mitään pelättävää, miliisien lisäksi. Eikä miliisejäkään kannata pelätä, vaan vältellä. Heillä on vain huono palkka ja yrittävät kerätä tippiä epäilyttävän näköisiltä ihmisiltä. Itselläni ei kertaakaan ollut mitään ongelmaa heidän kanssaan, eikä kenelläkään muulla tuntemallani ihmisellä. Pahinta mitä vaihdon aikana tapahtui, oli kun jollain varastettiin kännykkä. Ja sekin tapahtui niin, että he olivat nukahtaneet metroon aamulla kun lähtivät baarista. Joten ottakaa vain maalaisjärki mukaan, ja lähtekää rohkeasti seikkailemaan Venäjälle! Englantia siellä vieläkin puhutaan heikosti, joten pieni sanakirja on tarpeen.

Itselläni oli todella onnistunut vaihtoperiodi, enkä kertaakaan katunut päätöstäni lähteä Pietariin. Ymmärrän nyt venäläisiä paljon paremmin, ja voin helposti lähteä sinne vaikka viikonlopuksi minibussilla. Samanlaista kulttuurin määrää ei lähempää löydy!

Alisa

Päivitetty 21.08.2012   Tulosta
Back to top