Skip to Content

EVS -vapaaehtoisena Palestiinalaisalueilla

Saara oppi arabiaa ja tutustui paikallisten elämään Itä-Jerusalemissa.

Vapaaehtoistyössä jo Suomessa

Tammikuussa 2009 lähdin EVS (European Voluntary Service) -vapaaehtoiseksi Itä-Jerusalemin NMKY:een, Palestiinalaisalueille. Varsinainen vapaaehtoisjakson työpaikkani oli Itä-Jerusalemin NMKY:n ja Palestiinan NNKY:n Joint Advocacy Initiative -toimisto Beit Sahurissa, Länsirannalla. Beit Sahur on alle 20 000 asukkaan palestiinalaiskaupunki aivan Betlehemin lähellä, ei kovinkaan kaukana Jerusalemista. Joint Advocacy Initiative -toimiston tarkoituksena on tiedottaa Palestiinalaisalueiden tilanteesta ja toimia Israelin/Palestiinan tilanteen parantamiseksi.

Halusin vapaaehtoiseksi juuri NMKY:lle koska olen ollut kauan vapaaehtoisena Helsingin NMKY:ssä. Liki yhdeksän vuoden aikana olen ehtinyt toimia muun muassa leiriohjaajana, isosena, kerhosihteerinä ja olla mukana nuorten aikuisten toiminnassa. Tätä kautta oli hyvin luonnollista hakeutua toiseen NMKY:een. Varmaankin oli myös aluksi helpompi ottaa yhteyttä toiseen saman katto-organisaation järjestöön kuin johonkin tuntemattomaan. Lisäksi oli tietysti mielenkiintoista päästä vertaamaan NMKY:iden toimintaa eri maissa.

Ennen lähtöä

Vapaaehtoisjakson valmistelut sujuivat varsin vaivatta mutta odottavin mielin. Kaikki suhtautuivat EVS -jaksooni todella positiivisesti, vaikka se herätti myös paljon kysymyksiä. Onko alueelle turvallista mennä, mitä minä voin siellä tehdä ja millaisia asioita on otettava huomioon jo etukäteen? Lisäksi lähtöni osui juuri samaan aikaan Gazan sodan kanssa, joten huolestuneita tuttavia riitti.

Varsinaisiin valmisteluihin kuului CIMOn lähtövalmennukseen osallistuminen, johon olin erittäin tyytyväinen. Olen ollut monien eri järjestöjen koulutuksissa ja CIMOn koulutus pääsi ehdottomasti parhaiden joukkoon. Erityisen tärkeää minulle oli puhua odotuksista vapaaehtoisjakson suhteen ja siitä miten näitä tavoitteita voisi yrittää saavuttaa. Muutenkin muiden tulevien EVS -vapaaehtoisten tapaaminen oli varsin inspiroivaa ja pidimme yhteyttä myös koulutuksen jälkeen.

Tämän kaiken lisäksi lähtövalmisteluihin kuului asioiden hoitaminen kuntoon koti-Suomessa, jottei tarvinnut sitten ulkomailta käsin yrittää hoitaa kaikki pieniä käytännön asioita.

Mitä tein Palestiinalaisalueilla?

Vapaaehtoisjaksooni kuului Itä-Jerusalemin NMKY:n toimintaan tutustuminen ja kävin jopa testaamassa heidän punttisalinsa ja uima-altaansa. Parhaiten opin tuntemaan JAI -toimiston toiminnan ja suurin projekti oli JAI:n oliivipuiden istutusohjelma helmikuussa.

Istutusohjelman takia ulkomailta saapui 34 vapaaehtoista auttamaan paikallisia maanviljelijöitä oliivipuiden istutuksessa ja tutustumaan Palestiinalaisalueiden tilanteeseen. Minun vastuullani oli valokuvien ottaminen koko ohjelman ajan ja raportointi JAI:n Internet-sivustoa varten. Kirjoitin myös ohjelmasta useita artikkeleita NMKY:iden lehtiin ja muihin suomalaisiin lehtiin, joihin olen kirjoittanut myös yleisesti ottaen vapaaehtoisena toimimisesta ja Israelin/Palestiinan tilanteesta.

Olennainen osa vapaaehtoisjaksoani oli blogin pitäminen, sillä sitä kautta saatoin tiedottaa EVS -jaksostani ja Itä-Jerusalemin NMKY:n toiminnasta. Lisäksi blogi toimi hyvänä tapana kertoa kavereille, tutuille, tutuntutuille ja tuntemattomillekin elämästäni Beit Sahurissa. Blogissani oli linkki Helsingin NMKY:n sivuille, joten toivon mukaan blogini avulla olen myös voinut lisätä tietoisuutta yhden ulkomaalaisen NMKY:n toiminnasta Suomessa.

Vastasin myös useiden kiinnostuneiden kyselyihin JAI:n ohjelmista ja osallistuin JAI:n nuorten ryhmän tapaamisiin.

Millaiselta Palestiinalaisalueilla oleminen tuntui?

Monet käytännön asiat vaativat opettelemista Itä-Jerusalemissa. Näistä päällimmäisenä mieleen tulevat liikkuminen, turvallisuus, ruokaostosten tekeminen, paikallinen tapakulttuuri tervehdyksistä teenjuontiin ja miehen ja naisen rooli yhteiskunnassa.

Arabian alkeiden opettelu oli innostavaa, sillä saatoin harjoittaa kaikkea oppimaani toimistolla sekä esimerkiksi kaupoissa, kadulla, busseissa ja jopa Israelin armeijan tarkastuspisteillä jonottaessani palestiinalaisten kanssa. Ihmiset juttelevat varsin mielellään ulkomaalaisten kanssa, joten kuulin lukuisia tarinoita ihmisten elämästä ja tietenkin myös näin paljon omin silmin.

Suurimmassa arvossa pidän sitä, että EVS -jakson ansiosta pääsin itse muodostamaan mielipiteeni konfliktista kaiken näkemäni ja kuulemani perusteella enkä ainoastaan lukemani pohjalta. Lisäksi pääsin elämään arkea erilaisessa kulttuurissa ja poliittisessa tilanteessa kuin omani.

Palestiinalaisten elämä on osin erittäin rajoitettu esimerkiksi elinkeinon hankkimisen ja liikkumisen suhteen, mutta silti ihmiset jaksavat yrittää päivästä toiseen - tapasinkin monia inspiroivia persoonia. Sain mahdollisuuden elää toisenlaisessa tilanteessa kuin mihin olen kotona tottunut (erityisesti yleinen turvallisuus ja liikkumisen rajoittaminen). Myös uutisten seuraaminen sai täysin uuden merkityksen ja astetta kriittisemmän otteen.

Kehitysehdotuksia ja vinkkejä muille

Olen todella tyytyväinen siihen, että arabian opiskeluun tarjoutui kunnon mahdollisuus eli kurssi kieli-instituutissa, sillä kielen oppimisella oli suuri merkitys arjen sujumiselle. Mieleeni tulee kielen opettelun lisäksi kaksi tärkeää asiaa vapaaehtoisjakson onnistumisen kannalta.

Ensinnäkin vapaaehtoisena oleminen vaatii aimo annoksen omatoimisuutta ja oma-aloitteisuutta. On kysyttävä mitä voi tehdä ja erityisesti tarjottava omia näkemyksiä ja ideoita siitä, miten voisi olla aktiivinen. Pääosa jutuista, joita tein vapaaehtoisjaksoni aikana olivat omasta aloitteestani toteutuneita. Toki sain niihin muilta tukea, mutta minun oli itse tehtävä päätös siitä, että halusin tehdä juuri niitä juttuja.

Toiseksi vapaaehtoisena oleminen vaatii kärsivällisyyttä. Palestiinalaisalueilla kaikki ei välttämättä tapahdu juuri sillä sekunnilla kuin haluaisi - niin kuin ei monessa muussakaan paikassa. Joskus joutuu odottamaan kauankin, kun taas toisinaan asiat lutviutuvat aivan yllättävän helposti. Tärkeintä on tietää mitä haluaa, joustaa tarvittaessa mutta olla myös riittävän päättäväinen.

Miten EVS -jaksoni vaikutti tulevaisuuden suunnitelmiini?

Ensinnäkin halusin palata alueelle mahdollisimman pian ja tämä onnistuikin Helsingin yliopiston harjoittelumatka-apurahan turvin. EVS -jaksoni oli varsin lyhyt - ainoastaan kolme kuukautta, joten näin jälkeenpäin ajatellen se olisi voinut olla pidempikin. Parissa kuukaudessa pääsee vieraassa kulttuurissa vasta alkuun - tai näin minusta ainakin tuntui. Siten EVS -jakso oli minulle kuin ponnahduslauta uudessa kulttuurissa elämiseen.

Toiseksi EVS -jakson aikana innostuin arabian opiskelusta, ja parhaillaan jatkan sitä valtavalla tarmolla. Kolmanneksi EVS -jaksoni poiki uusia ideoita tiivistää yhteistyötä eri NMKY:iden välillä. Projektin toteuttaminen helsinkiläisten ja palestiinalaisten nuorten välillä on vasta suunnitteluasteella, mutta tahtoa sen toteuttamiseen kyllä löytyy. Yleisestikin EVS -jaksoni vahvisti haluani puhua Israelin/Palestiinan tilanteesta aina kun mahdollista ja tuoda esille oma näkemykseni kaiken kokemani perusteella.

Näin loppuun haluan sanoa, että mielestäni EU:n kannattaisi ehdottomasti tukea enemmän myös EU:n lähialueiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Oman kokemukseni perusteella EU:n ja Lähi-idän maiden välillä voitaisiin toteuttaa erinomaisia hankkeita ja näin tukea alueiden välistä vuoropuhelua. Kannustankin kaikkia ottamaan selvää mahdollisuuksista kehittää projekteja myös Lähi-idän maiden kanssa!

Blogi EVS-jaksostani löytyy osoitteesta: http://evsinpalestine.blogspot.com/

Saara Luoma

Päivitetty 09.07.2012   Tulosta
Back to top