Skip to Content

Eurooppalaistumassa ranskalaisessa yliopistossa

Tuijan vuosi Ranskassa vahvisti hänen kokemustaan eurooppalaisuudesta

Odotettu vaihtovuosi

Olin hinkunut vaihtoon heti opiskelujeni alusta alkaen, siispä lähtö kolmantena opiskeluvuotenani vuoden 2005 syksyllä Pohjois-Ranskaan Lilleen ei tullut hetkeäkään liian aikaisin. Ranskaan suunnatessani olin juuri työskennellyt kesän Tukholmassa sekä aiemmin asunut Espanjassa ja Englannissa, joten kyseessä ei ollut ensimmäinen kansainvälinen kokemukseni vaan pikemminkin aiempien reissujeni jatkumo.

Opiskelen espanjan kieltä pääaineenani Turun yliopistossa ja uhmaten kaikkia logiikan sääntöjä päätin lähteä vaihtoon lukemaan valtio-oppia. Ranskan kieltä olin ehtinyt opiskella noin vuoden verran yliopiston kielikeskuksessa ja valtio-oppia olin suorittanut ainoastaan pari hassua kurssia. Usko omiin kykyihini oli huonosta valmistautumisestani huolimatta kova ja kuuntelin naureskellen opiskelijakavereiden kertomuksia Erasmus -vaihdosta, jonka aikana lähinnä biletettiin, tehtiin lomamatkoja ympäri Eurooppaa ja hengailtiin uusien kavereiden kanssa. Opiskelu oli kuulemma Erasmus -vuoden aikana toissijaista. Omasta mielestäni vuosi uudessa maassa opiskellen uutta oppiainetta oli loistava tilaisuus yhdistää kolme tavoitettani: oppia vaivattomasti ranskan kieli, saada valtio-oppi sivuaineekseni ja viettää aiempia rennompi yliopistovuosi.

Kielivaikeudet on tehty voitettaviksi

En ole koskaan ollut kaikesta reissailustani huolimatta laiska oppilas, joten päätin suorittaa Ranskan vuoden aikanani 60 opintopisteen laajuisen opintokokonaisuuden nimeltä Certificat d’Etudes Politiques. Muistan ikuisesti ensimmäisen luentoni Lillessä. Se käsitteli kansainvälisten suhteiden teoriaa ja opettajana oli arvostettu akateemikko, joka puhui hiljaa ja nopeasti ranskaa valtavalle salilliselle vaihto-oppilaita. Minä istuin takarivissä ja kirosin päätöstäni. Sen ensimmäisen luennon jälkeen olin viittä vaille valmis lähtemään kotiin. Ylpeys ei kuitenkaan antanut periksi ja päätin olla luovuttamatta.

Seuraavien viikkojen aikana huomasin, että jos puhuin hämärää espanjan ja hyvin alkeellisen ranskan sekoitusta ärriä päräytellen, suurin osa ihmisistä ymmärsi, mitä halusin sanoa. Huomasin myös, että käytännössä kaikki kanssaopiskelijani opiskelivat valtio-oppia pääaineenaan, eikä heillä ollut vaikeuksia seurata luentoja tai muodostaa mielipiteitään debateissa, saatikka epävirallisemmissa kahvilakeskusteluissa. Onnekseni monet heistä ymmärsivät ajoittaiset epätoivon hetkeni ja tarjosivat ensimmäisinä kuukausina apuaan. Vähitellen aloin päästä ranskan kielen koukeroista selville ja edelleen yksi suurimmista ylpeydenaiheistani on vaihtovuoden loppupuolella ranskaksi kirjoittamani 18 sivua pitkä essee median ylivallasta, josta sain erinomaisen arvosanan.

Eurooppalainen identiteetti löytyi

Vaikka loppujen lopuksi Erasmus-vuoteni ei ollut pelkkää biletystä, hengailua ja matkustelua ja jouduin todella opiskelemaan silloin kun muut istuivat jo Caféissa, tuon ajan paras puoli olivat kuitenkin ehdottomasti uudet ystäväni. Asuin koko vuoden isossa talossa Rue Malakoffilla, jossa oli huoneita opiskelijoille yhteensä 14 ja kansallisuuksia 10. Yhteiskeittiössämme pyöri patojensa ääressä porukkaa kaikista maanosista ja yhteinen kielemme ranska sai monenlaisia variaatioita pitkälle yöhön jatkuneissa illanistujaisissa.

Nykyään puhutaan paljon Erasmus-kokemuksesta, eikä Erasmus-vuotta enää voikaan kutsua pelkäksi opiskelijavaihdoksi. Minunkaan vuoteni Ranskassa ei ehdottomasti ollut ”pelkästään” vuosi ulkomaisessa yliopistossa. Se oli kokemus, jota rikkaampana minä tunnen itseni hetkittäin suomalaiseksi, hetkittäin eurooppalaiseksi. Tämä uusi eurooppalainen identiteetti vie minut seuraavaksi Saksaan suorittamaan Erasmus-harjoittelua. En osaa puhua saksaa yhtään sen paremmin kuin ranskaakaan kolme vuotta sitten, mutta jostain syystä olen varma, että pärjään vallan mainiosti.

Tuija Rytkönen

Päivitetty 21.08.2012   Tulosta
Back to top