Skip to Content

Eksoottinen Latvia houkutteli vaihtojaksolle

Lukion kolmannella luokalla opiskeleva Lasse vietti kolme kuukautta oppilasvaihdossa Livanissa Latviassa. Opiskelua haittasi hieman yhteisen kielen puuttuminen. Loppujen lopuksi kielimuurikaan ei haitannut, kun matkaan lähti avarakatseisin mielin.

Lasse näki ilmoituksen Comenius-vaihtojaksosta koulunsa infotelevisiossa. Kahdelle koulun oppilaalle tarjottiin mahdollisuutta lähteä Latviaan vaihtoon parin jakson ajaksi. Lasse kiinnostui heti hänelle tuntemattomasta maasta, ja päätti ottaa yhteyttä vaihtoa koordinoivaan opettajaan. Lasse olikin yksi harvoista, jotka uskaltautuivat hakemaan niinkin eksoottiseen maahan kuin Latvia.

“Ensinnäkin oppilasvaihdot maksavat yleensä ihan hirveästi, mutta tämähän oli ilmainen lähtijälle. Toisekseen, jos olisin ollut koko vuoden jossain, niin oma valmistuminen olisi viivästynyt vuodella”, Lasse perustelee ratkaisuaan.

Kielten sekamelskaa

Lähtöön Lasse ei valmistautunut oikeastaan millään tavalla. Hän oli aiemmin opiskellut muutaman kurssin venäjän alkeita, mutta latvian kieltä hän ei osannut. Kaverit olivat myös hieman ihmeissään Lassen valinnasta lähteä moiseen ”takapajulaan”. Lassea kuitenkin kiehtoi nimenomaan se, ettei hän tiennyt maasta ennestään juuri mitään.

“Tykkään matkustaa. Miksi en siis menisi sellaiseen paikkaan, jota en tunne? Miksi ajattelisin, että Latvia olisi huonompi paikka kuin jokin muu”, Lasse pohtii.

Lasse asui perheessä, jossa ei osattu juuri englantia. Perheen tytär oli samaan aikaan vaihdossa Suomessa ja asui Lassen perheessä. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, Lasse ehti oppia kolmen kuukauden aikana latvian perussanastoa. Isäntäperhe oppi puolestaan Lassen opastuksella englantia ja suomea. Kommunikointi tapahtui siis neljällä eri kielellä: latviaksi, venäjäksi, suomeksi ja englanniksi.

Tarkkailuoppilaana latvialaisten keskellä

Livani on pieni noin 10 000 asukkaan kaupunki lähellä Valko-Venäjän rajaa. Neuvostoaikojen jäänteet olivat vielä selvästi nähtävissä esimerkiksi purkamattomina autiotaloina. Lassen koulu oli pieni, ja siellä oli oppilaita ala-asteikäisistä lukiolaisiin.

Ulkomaisia opiskelijoita koulussa ei ollut ennen juuri nähty. Kaikki olivat kuitenkin hyvin kiinnostuneita uusista tulokkaista ja esittivät paljon kysymyksiä Suomesta. Lasse epäili, että Suomessa ulkomaalaisiin vaihto-oppilaisiin saatetaan suhtautua varautuneemmin. Koulussa oli kaiken kaikkiaan vain neljä opettajaa, jotka osasivat englantia, kaksi heistä opetti Lassea. Muuten opiskelu oli hieman hankalaa ilman yhteistä kieltä.

“Tunneilla sitten tajusi mitä tajusi. Se oli vähän semmoista, että katsellaan miten vieraassa maassa koulujärjestelmä ylipäätään toimii”, Lasse toteaa.

Kursseja hän sai kuitenkin luettua hyväksi suomalaisiin opintoihinsa. Tosin suunnitelma suorittaa osa ylioppilaskirjoituksista samana syksynä jouduttiin siirtämään keväälle.

Latvia näytti monet kasvonsa

Kolmen kuukauden aikana Lasse ehti myös matkustelemaan, ja isäntäperhe näytti hänelle mielellään kotimaataan niin paljon kuin pystyi. Mitään suuria kulttuurieroja Lasse ei huomannut Latvian ja Suomen välillä, mutta huono taloustilanne näkyi selvästi kaikkialla. Ero pääkaupunki Riian ja muun maan välillä oli silmiinpistävä. “Sen kyllä huomasi, että Livani on köyhää aluetta Latviassa. Riika on puolestaan ihan länsimainen kaupunki”, Lasse kertoo.

Latvian ruokakulttuuriin kuuluu, että syödään paljon; isäntäperheessä olikin vaikea kieltäytyä ruuasta. Pöydässä oli osattava pysyä tiukkana, jos vatsa oli jo täynnä. “Söin siellä paljon enemmän kuin yleensä. Perhe kuitenkin ihmetteli, miksi syön niin vähän. Olenko jotenkin sairas, vai eikö ruoka olekaan hyvää”, Lasse muistelee.

Mitään huonoa sanottavaa Lasselle ei Latviasta jäänyt. Hän kannustaakin muita lähtemään rohkeasti hieman tavallisesta poikkeaviin kohteisiin. Mitään paikkaa ei kannata tuomita etukäteen.

Haastattelun teki Susanna Malmi

Päivitetty 09.07.2012   Tulosta
Back to top