Caitlin oli EDUFI-harjoittelijana suomalais-afrikkalaisessa kulttuurikeskuksessa Villa Karossa Beninissä 2017. Valinta paikkaan oli Caitlinille positiivinen yllätys, ja hän kehottaakin kaikkia vähänkään epäröiviä hakemaan harjoitteluun. Viiden kuukauden jälkeen Suomeen palasi entistä avoimempi ja vastaanottavaisempi nuori nainen.

"Älä sitten itke", sanoi beniniläinen ystäväni noin viikkoa ennen paluutani Suomeen. Hän arvasi, että totta kai lähtö itkettäisi. Tunteissa sekoittuisivat sekä ilo että suru. Ihanaa palata vihdoin kotiin, mutta entä kaikki se, mitä elämääni löysin Beninistä?

Ei haitannut, että lähtöpäivänäni itketti. Korkeakouluharjoitteluni aikana ihmiset olivat jo tottuneet siihen, että tämä eurooppalainen ei paljoa tunteitaan peitellyt.

Benin oli kokemuksena uskomaton sekamelska ihania ja kauhistuttavia asioita. Sain harjoittelustani lopulta kuitenkin irti niin paljon, että uskon sen muuttaneen minua ihmisenä parempaan suuntaan pysyvästi.

Caitlin Benin

Valinta yllätti positiivisesti

En kuvitellut saavani kyseistä harjoittelupaikkaa, sillä tiesin, että niin moni muukin oli siitä kiinnostunut. Ajattelin, että englanninopiskelijana en tulisi millään saamaan paikkaa ranskankielisestä maasta, varsinkin kun tuntui, että taustani kielen- ja kirjallisuudentutkijana sekä elokuva- ja televisiotutkimuksen opiskelijana ei riittäisi kulttuurikeskuksen arjen pyörittämiseen vieraassa maassa.

Halusin silti paikan kovasti ja panostin hakemukseeni kunnolla. Tiesin Afrikasta ja varsinkin Beninistä nolostuttavan vähän, ja asioista lukeminen vain lisäsi mielenkiintoani. Selasin kulttuurikeskus Villa Karon nettisivut alusta loppuun etu- ja takaperin ja tenttasin tietoja kulttuurikeskuksessa stipendiaattina olleelta isältäni ennen haastattelua.

Haastattelussa käytyäni matkustin lähes suoraa päätä Yhdysvaltoihin ja yritin saada asian mielestäni, etten stressaisi liikaa. Kun puhelimeni sitten soi Bostonin lentokentällä muutamaa viikkoa myöhemmin, en uskonut tilannetta todeksi. Olin varma, että soittaja oli erehtynyt henkilöstä! Mutta tosiasia oli, että minun oli ihan oikeasti määrä muuttaa noin kuukauden kuluttua beniniläiseen kalastajakylään Länsi-Afrikkaan. Hakuprosessi sujui kuin itsestään, kun todella halusin paikan.

Vastoinkäymisistä voittoon

Olen syntynyt ja asunut koko ikäni Helsingissä sekä joitakin vuosia Ranskassa, ensin 3-vuotiaana ja myöhemmin uudestaan 9-vuotiaana. Toisella kerralla asuinpaikkani oli pieni muutaman sadan asukkaan kylä, jossa koko koulussani oli yhteensä alle kaksikymmentä oppilasta.

Tämä lapsena koettu villi kulttuurishokki opetti minulle kaksi merkittävää asiaa: ensinnäkin opin jo pienenä puhumaan sujuvaa ranskaa ja toiseksi sopeuduin osaksi erilaista kulttuuria niin saumattomasti, että Ranskaan mennessäni tunnen edelleen palaavani kotiin. Uskon, että ehkä juuri siksi taisin ainakin alkuun skipata Benin-kulttuurishokin kokonaan.

Sain cotonoulaisesta hostellista ensimmäisestä ateriastani niin rajun ruokamyrkytyksen, että seuraava päivä (ensimmäiseni Afrikassa) kului sairaalassa. Pohdin jo mielessäni, että tällaistako tämä tulee olemaan: kuinka usein tulen lojumaan sairaalassa, jos kerran edes yhtä iltaa en selviä?

Olin viittä vailla astumassa lentokoneeseen takaisin Suomeen mutta lähdinkin sen sijaan rannalle katsomaan merikilpikonnia. Kokemuksen absurdius pysäytti, ja tajusin, että tämä puolivuotinen tulee olemaan vailla vertaansa.

Caitlin Benin

Jokainen päivä oli erilainen

Niin se olikin. Työni kulttuurikeskuksessa oli, rutiineistaan ja ajoittaisesta verkkaisuudestaan huolimatta, täynnä yllätyksiä. Sen lisäksi, että sain tutustua uskomattoman hienoihin ja upeisiin suomalaisiin taiteilijoihin, tutustuin myös moniin paikallisiin ja sain sieltä korvaamattoman tärkeitä ystäviä.

Kulttuurikeskuksen toiminta oli monipuolista ja loputtoman mielenkiintoista, sillä jokainen päivä oli erilainen ja jokainen siellä vieraillut stipendiaatti erilainen ja eri asioita etsimässä. Sain lisäksi loputtomasti inspiraatiota suomalaisten ja beniniläisten taiteilijoiden yhteistyöstä ja ystävyydestä.

Omia sikäläisiä ystäviäni ikävöin tietenkin täällä Suomessa eniten, mutta yhteydenpito on kehittyvässä maailmassa yhä helpompaa ja helpompaa älypuhelimen avulla. Lapsena toivoimme siskojeni kanssa välillä isoveljeä – nyt minulla on niitä kolme.

Väärinkäsityksiä raha-asioissa

Minut valittiin harjoittelijaksi niin nopealla aikataululla, että en ehtinyt juuri kerätä rahaa harjoitteluani varten. EDUFI-apuraha riitti pitkälle, mutta jouduin kyllä säästämään harjoitteluni aikana monista asioista. Benin on edullinen maa, mutta en esimerkiksi voinut hirveästi syödä ravintoloissa muiden suomalaisten tapaan. Lisäksi käsitys Euroopasta on monessa paikassa yhä hieman totuudenvastainen, ja valloilla on käsitys, että jokainen eurooppalainen on lähestulkoon miljonääri.

Rahattomuuteni selittely olikin ehkä hankalin osa harjoitteluani. Kun minua kutsuttiin vaikkapa ulos syömään ja kieltäydyin, ihmiset ihmettelivät, miksi rahani eivät muka riitä. Sainkin nopeasti joissakin piireissä saidan ihmisen maineen. Tästä lähinnä väärinkäsityksistä ja virheellisistä ennakkoasenteista syntyneestä maineesta pääsin kuitenkin helposti eroon selittämällä tilanteeni ihmisille, jotka asiasta kysyivät.

Caitlin Benin

Rikastuttavia kulttuurieroja

Omaksuin Beninissä ennen kaikkea sellaisia korvaamattomia ominaisuuksia kuten empatiaa, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Kadehdin beniniläisten loputonta iloa ja positiivisuutta sekä pyyteetöntä ystävällisyyttä, solidaarisuutta ja auttamisen riemua. Haluan uskoa, että otin osan näistä ominaisuuksistani mukanani Suomeen.

Suomalainen ja beniniläinen kulttuuri ovat todella erilaisia, mutta yhteistä kosketuspintaa ei tarvitse kaukaa etsiä. Ihminen on kaikkialla ihminen. Nykyisin pysähdyn paljon herkemmin auttamaan kanssaihmistä kadulla enkä enää hätkähdä, jos tuntematon tervehtii tai tulee juttelemaan.

Eniten Benin tulee mieleen niistä hetkistä, kun ihmiset reagoivat jollain tavalla ääniin, rytmeihin ja musiikkiin arjen keskellä. Beninissä musiikki on kaikkialla läsnä.

Korvaamaton kokemus

Uskon, että harjoittelukokemuksestani tulee olemaan korvaamatonta hyötyä tulevaisuudessa. Opin Beninissä paljon hyödyllisiä tietoja, taitoja ja tapoja, joita en usko, että olisin koskaan oppinut ilman tätä kokemusta. Olen aina ollut varsin avoin ja vastaanottavainen ihminen, mutta beniniläisten keskuudessa eläminen vahvisti näitä ominaisuuksia entisestään.

Kaikille harjoitteluun pyrkiville haluaisin vain sanoa, että hakekaa. Ette tule katumaan kokemustanne! Joka päivä on mahdollisuus oppia niin paljon uutta, ja ainakin minulle harjoittelussa saamani uudet ystävät ja kokemukset ovat nyt pysyvä, korvaamaton osa elämääni.

Caitlin Benin