Future Leaders on kesävaihto-ohjelma suomalaisille ja amerikkalaisille lukiolaisille. He keskittyvät aktiiviseen kansalaisuuteen ja johtajuuteen, vierailevat mielenkiintoisissa kohteissa ja asuvat paikallisissa perheissä. Tällä sivulla nuoret kirjoittavat yhteistä blogia vaihtokokemuksistaan Washington DC:ssä ja Helsingissä.

FLosallistujat

Jos olet kiinnostunut Future Leaders -ohjelmasta, katso lisätietoja lukio-osiosta:


Future Leaders -blogi

Suomalaiset ja amerikkalaiset lukiolaiset jakavat kokemuksiaan kesävaihdosta Washington DC:n ja Helsingin alueella.
31.7.2017 13.58

Seikkailun loppusuoralla (Rene)

Matkamme rapakon taa on kurvaillut jo loppusuoralle. Vaikka pian onkin taas aika kääntää katseet kotiinpaluuseen ja arkeen, niin on hyvä hetki muistella ikimuistoisia hetkiä matkamme varrelta.

Kuva blogiin

Kuten muillakin, tuntui varmasti oudolta kesäkuun lopulla jättää taakse tuttu ja turvallinen koti sekä äidin ruuat. Nopeasti kuitenkin Maskunkin maalaispoika sopeutui amerikkalaiseen elämään. Haasteiden kautta tosin, mutta jokainen vastoinkäyminen vahvistaa, ja sitä vahvuutta onkin tarvittu uuden ja erilaisen kulttuurin omaksumisessa. On monta asiaa kuten kieli, tavat ja säännöt, joita on päässyt Suomessa harjoittelemaan jo seitsemäntoista vuoden ajan, jotka eroavat rapakon takana niin paljon siitä tutusta ympäristöstä. Sopeutumistani auttoi kuitenkin isäntäperheeni, muut suomalaiset stipendiaatit sekä tietysti kotijoukot. Isäntäperheeni upotti minut paikalliseen arkeen oltuani maankamaralla noin kaksi tuntia, viemällä minut syömään perinteisen amerikkalaisketjun ruokaa.

Kun alkukankeudet ja väsymys oli ravistettu pois harteilta, olen saanut kokea ja näkeä sitä amerikkalaista kauneutta parhaimmillaan, pääosin Washington D.C:n alueella. Muistomerkit, museot ja erilaiset rakennukset ovat saaneet maalaispojan silmät aukeamaan. On sitä elämää Maskun ulkopuolellakin. Niin kuin taisin todeta korkeasta Washington-monumentista, niin onhan se hieman korkeampi kuin se Maskun vesitorni. Tähänkin lopputulokseen tosin tulin vasta kun olin käynyt tornin huipulla mittaamassa sen korkeuden. En siis epäile enää. Museokierrokset, valkoinen talo sekä monet muut kierrokset ympäri pääkaupunkia ovat olleet mahtavia, ja tunnen itseni hyvin etuoikeutetuksi saadessani nähdä ja kuulla paloja erilaisten rakennusten ja organisaatioiden ajoista aina alusta nykypäivään. Suuren vaikutuksen minuun ovat tehneet paikalliset oppaat, jotka ovat meitä palvelleet lojaalisti ja varmoin ottein. Näistä oppaista on paistanut karisma ja rakkaus omaa työtä sekä kotimaataan kohtaan. Olemmekin suuressa kiitollisuuden velassa myös heitä kohtaan. Ilman heitä olisimme tiedoiltamme paljon köyhempiä nykytilanteessamme.

Viimeisin viikko ei ole pitänyt sisällään paljoakaan ohjattuja kierroksia, mutta tekevät ne vapaapäivätkin hyvää. Ja olemmehan me tulevaisuuden johtajia, eli meidän tarvitsee myös itse keksiä tekemistä päiville ja saada suumme auki, kun on sanottavaa. Viime lauantainen matka New Yorkiin oli unelmien täyttymys. Saimme nauttia paikallisen tutun opastuksesta, ja ehdimmekin nähdä paljon. Niin paljon ihmisiä, niin paljon nähtävää ja niin hienoja rakennuksia. Kiitokset kuuluu Nicolettelle, joka sai järjestettyä tämän kauan odotetun ja toivotun matkan.

Ennen viimeistä viikonloppuamme Amerikan auringon alla, saimme tutustua jo iäkkääseen Marylandin yliopistoon. Valtavan laajalle ulottuva yliopistoalue oli kaunis ja hiljainen. Hiljainen se ei tule kuitenkaan olemaan enää syksyllä, kun lähes neljäkymmentä tuhatta opiskelijaa palaa kesälaitumilta koulunpenkille. Kierros tarjosi paloja yliopiston historiasta, yleiskatsauksen nykypäivään sekä vilauksen tulevasta. Voikin sanoa, että valtavasta koostaan huolimatta tuntui yliopisto hyvin viihdyttävältä paikalta.

Nyt on takana jo viisi viikkoa unelmiemme matkaa, ja voi sanoa, että onhan tämä ollut hienoa. Pelkiksi turisteiksi meitä ei voi luokitella, sillä me olemme kuitenkin kaikki omien isäntäperheidemme kanssa eläneet sitä ihan normaalia amerikkalaista elämää. Tämä matka on tarjonnut mahtavia kokemuksia, joita osaan arvostaa koko elämäni varrella, ja vielä joskus saan kehua olleeni Valkoisessa talossa. Vaikka vielä viisi yötä Amerikan maalla onkin jäljellä, niin on hyvä kiittää kaikkia tahoja, joiden avulla tämä matka on mahdollista. Eniten Amerikasta jää kaipaamaan tietysti isäntäperhettään, joka on muodostunut jo kuin omaksi perheeksi, mutta myös muita stipendiaatteja. Heidän kanssaan on vietetty niitä vapaapäiviä, ja käyty paikoissa, joita ei muuten olisi ehkä nähnytkään. Kaikin puolin tunnen itseni todella etuoikeutetuksi saadessani kokea tällaisen kokemuksen. Mutta vielä viisi yötä on edessä ja sen jälkeen saamme taas palata kotiin, sinne äidin ruokien ääreen.

Teksti ja kuva: Rene


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja