Lukioikäisenä mietin, ettei ulkomaille lähteminen ole minun juttuni. Nyt opiskelu- ja työuraa ulkomailla on kertynyt yli kaksi vuotta: kansainvälisen politiikan opintoja Turkissa, Lähi-idän tutkimista Libanonissa ja rauhanjournalismia Sveitsissä. Millaista osaamista kokemukset ovat tuoneet mukanaan? Mitä vinkkejä voisin antaa urasuunnitteluun?
Virpi Sveitsi vuoristo

Pidä kiinni itseäsi kiinnostavista asioista

Omat ulkomaan kokemukseni ovat olleet keskenään erilaisia, mutta niitä yhdistää pari punaista lankaa: kiinnostuksen kohteeni ja aiemmasta kokemuksesta nouseva ajatus siitä, mitä minun olisi seuraavaksi hyvä tietää tai osata. Oma kiinnostus ja uteliaisuus ovat motivoineet minua ottamaan selvää vaihtoehdoista ja kyseenalaistamaan omaan osaamiseen liittyvät epäilyt. Kun eteen on osunut tarpeeksi mielenkiintoinen mahdollisuus, olen ollut valmis selvittämään arkiset käytännön asiat tai tielle osuneet vaikeudet. Aktiivisuus ja oppimiseen sitoutuminen ei tuntunut pahalta, kun aihe kiinnosti. Tuskin olisin avautunut maailmalle, ellen olisi ensin seurannut kiinnostustani historiaan. 

Oma tieni opintoihin ei ollut suoraviivainen menestystarina vaan vaati myös muiden koulutusohjelmien kokeilua ja sitkeyttä, joka lopulta palkittiin. Pääsin opiskelemaan yleistä historiaa Turun yliopistoon. Historiassa minua kiehtoivat kulttuureiden välinen vuorovaikutus, yhteiskunnan muutokset ja ihmisten toimintaa ohjaavat rakenteet. Suomalaisen yhteiskunnan lisäksi halusin selvittää, miten maailma toimii. Erityisen kiinnostavana koin Turkin historian.

Syvennä osaamistasi

Yliopistossa tunnistin, ettei kulttuureiden tuntemusta ja kielitaitoa voi loputtomiin kirjoista käsin opetella. Etsin tietoa erilaisista vaihto-ohjelmista ja päätin lopulta seurata kiinnostustani Turkkiin. Vuonna 2012 lähdin kevätlukukaudeksi Sabanci Universityyn Istanbuliin, jossa suoritin kursseja Turkin kansainvälisestä politiikasta, turkin kielestä ja itämaisesta taiteesta. 

Sain Istanbulissa paljon uusia ajatuksia ja taitoja: kielitaito ja kulttuurien tuntemus syvenivät, oma-aloitteisuus ja itsetuntemus kasvoivat. Sopeutuminen vaati omien tunteiden käsittelyä ja kehitti sosiaalisia taitoja. Ensihuuman sekaan mahtui myös pettymyksiä: miljoonakaupungin ruuhkat vaikeuttivat liikkumista, elämä tuntui kampukseen sidotulta, opetus oli auktoriteettikeskeistä ja elitismi näkyvää. Toisaalta omakohtaiset kokemukset innostivat minua selvittämään asioita lisää, mistä oli apua myöhemmin esimerkiksi graduaiheen valintaan. 

Vaihdosta palattuani päätin keskittyä opiskeluun ja työkokemuksen hankkimiseen. Innostukseni omiin opintoihini kantoi työharjoitteluun ja sitä kautta töihin tutkimusavustajaksi Turun yliopistoon. Sain näköalapaikan tutkijanuraan ammattina, arvokasta työkokemusta ja kannustavat työkaverit. Tutkijoiden kansainvälisyys ja laaja asiantuntemus tekivät minuun vaikutuksen. Koska graduaiheeni käsitteli itämaisten kulttuureiden kohtaamista, tuntui tarpeelliselta päästä kohtaamaan itää taas itse. Kun huomasin, että Suomen Lähi-idän instituutti etsi harjoittelijaa tiede- ja kulttuuriviestinnän tehtäviin Libanoniin, päätin hakea. 

Omakohtaiset kokemukset antavat uusia ideoita

Vuonna 2014 Suomen Lähi-idän instituutissa Beirutissa tutustuin tutkijoihin, Libanonin monipuoliseen kulttuuriin ja Lähi-idän poliittiseen tilanteeseen tavalla, jota olin jäänyt Turkissa osittain kaipaamaan. Kun en ollut sidottu kampuselämään, sain vapauden tutustua ympäristöön. Mielenkiintoiset tehtävät tutustuttivat minut samalla myös Suomen suurlähetystön toimintaan ja kansainvälisiin verkostoihin. 

Jälkikäteen ajateltuna Beirutilla oli käänteentekevä vaikutus omiin urasuunnitelmiini. Elämällä keskellä erilaista yhteiskuntaa sain näkemystä maailmaan ja yhteiskunnallisiin epäkohtiin, joita aikaisemmin olin seurannut etäämmältä. Suomeen palattuani viimeistelin gradun kuntoon, mutta muut suunnitelmat tuntuivat valuneen tyhjiin. Tutkijanuran sijasta aloin etsiä toimintaa ja selkeämpää vaikuttamista yhteiskuntaan. 

Valmistuin korkean työttömyyden aikaan, mikä teki työnhausta ja uudesta elämänvaiheesta vaikean. Ironista oli, että samaan aikaan kun Suomeen saapui yli 20 000 pakolaista, kulttuurien tuntemukseni, kykyni sopeutua nopeasti erilaisiin toimintatapoihin, kielitaitoni ja kykyni tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa ei tuntunut kiinnostavan työnantajia. Joko tehtävissä vaadittiin enemmän hallinnollista työkokemusta tai sosiaalialan pätevyyttä. Organisoinnin ja viestinnän työpaikoista käytiin kovaa kilpailua.

Usko omiin taitoihisi

Työttömyys laittoi miettimään työelämän vaatimuksia ja omaa osaamistani pohjamutia myöten. Missä olin hyvä ja mitä osasin? Aloin etsiä vaihtoehtoisia keinoja saada lisää työkokemusta. Sitä kautta tutustuin järjestöön Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry. Heillä oli ilmoitus mahdollisuudesta tehdä vapaaehtoistyötä sveitsiläisessä rauhanjärjestössä. Se oli osa European Voluntary Service eli EVS-ohjelmaa, jota Euroopan Unioni rahoitti Erasmus+ -ohjelman alla. Niinpä vuonna 2016 lähdin Zürichiin. Sveitsiläisessä kansalaisjärjestössä osallistuin rauhanpoliittisen lehden toimitukseen ja tapahtumatuotantoon saksan kielellä. 

Monipuoliset tehtävät kehittivät viestinnän osaamistani, verkostoiduin kansainvälisten järjestöjen kanssa sekä kehitin organisointitaitoani ja saksan kieltäni järjestösektorilla. EVS-ohjelmaan sisältyi vielä nonformaalia oppimista kaikkien Sveitsissä olevien EVS-vapaaehtoisten kesken viikonloppuleireillä. Harjoittelimme ohjaajien avulla konfliktin ratkaisua ja kommunikaatiotaitoja. Vapaaehtoistyön päätyttyä sain vielä projektitöitä rauhanjärjestössä. 

Palasin lokakuussa 2017 Suomeen, ja tulevaisuus on avoin. Koen, että ulkomaan kokemukset ovat laajentaneet työmahdollisuuksiani. On monia polkuja, joita voisin lähteä seuraamaan. Kenties juuri saksan kielen taito on avain seuraavaan työpaikkaan. Pyrin säilyttämään otteen minua kiinnostaviin asioihin vähintäänkin harrastusten avulla, mikäli seuraava työpaikka ei täyttäisikään kaikkia toiveitani. 

Työelämä näyttäytyy minulle tasapainoiluna omien kiinnostusten, taloudellisten realiteettien ja työn edellyttämien taitojen välillä. Tulevaisuudessa tarvittavia taitoja on vaikea ennustaa, mutta seuraamalla omaa kiinnostustaan takaa sen, että on motivoitunut ja valmis kehittymään. Tuskin elämässä kaikki voi huonosti mennä, jos on aina jollain tavalla tehnyt sitä, mistä innostuu.